1. Personifikaatio: Hevoselle annetaan ihmisen kaltaisia ominaisuuksia ja tunteita. Sitä kuvataan "vanhaksi" ja "viisaksi", ja sillä on "surulliset" silmät. Tämä personifikaatio auttaa lukijaa ymmärtämään hevosta ja näkemään sen tuntevana olentona.
2. Kuvat: Runo käyttää konkreettisia ja aistillisia kuvia luodakseen vahvan paikan ja tunnelman. Lukija voi melkein nähdä ja tuntea vanhan hevosen kävelemässä lumen läpi, ja ankara talvimaisema on kuvattu elävästi.
3. Vertaukset: Runossa käytetään useita vertauksia hevosta vertaamaan muihin asioihin, kuten "puun kantoon" ja "laivaan merellä". Nämä vertaukset auttavat lukijaa visualisoimaan hevosen ja ymmärtämään sen ainutlaatuisia ominaisuuksia.
4. Alliteraatio: Runossa käytetään alliteraatiota tai konsonanttiäänten toistoa rytmin ja musikaalisuuden tunteen luomiseksi. Esimerkiksi "s"-ääni toistetaan rivillä "Surullinen on hänen kävelynsä talven lumen läpi". Tämä alliteraatio auttaa parantamaan runon musiikillista laatua ja luomaan lukijalle ikimuistoisen kokemuksen.
5. Toisto: Runossa käytetään tiettyjen sanojen ja lauseiden toistoa, kuten "vanha ruskea hevonen" ja "voimansa mennyt", korostaakseen pääideoita ja luodakseen jatkuvuuden ja yhtenäisyyden tunnetta.
Kaiken kaikkiaan näiden runollisten välineiden käyttö "Old Brown Horse" -elokuvassa edistää runon voimakasta emotionaalista vaikutusta ja sen kykyä herättää vahvaa empatiaa vanhaa hevosta kohtaan.