1. Sisäinen arvo: Taiteella on luontaista arvoa ja kauneutta sen aiheesta tai kontekstista riippumatta. Sitä arvostetaan sen esteettisistä ominaisuuksista, kyvystä herättää tunteita ja voimasta inspiroida ja tarjota nautintoa.
2. Taiteen autonomia: Taidetta eivät saa rajoittaa yhteiskunnalliset odotukset, moraalisäännöt tai poliittiset paineet. Taiteilijoilla on vapaus ilmaista itseään autenttisesti ja tutkia luovia mahdollisuuksia ilman ulkoisten odotusten taakkaa.
3. Henkilökohtainen ilmaisu: Taide on henkilökohtaisen ilmaisun muoto, jossa taiteilijat välittävät teoksillaan ainutlaatuisia näkökulmiaan, kokemuksiaan ja tunteitaan. Sen avulla ihmiset voivat tutkia sisäistä maailmaansa ja viestiä siitä muille.
4. Taiteellinen kokemus: Taiteen kokemus on keskeinen tässä filosofiassa. Taiteen parissa tekeminen, oli se sitten luoja tai tarkkailija, on arvokasta ja rikastuttavaa, elämänlaatua parantavaa toimintaa.
5. Sensoriset ja emotionaaliset vastaukset: Taide ei rajoitu rationaaliseen ajatteluun tai älylliseen analyysiin. Sen tavoitteena on herättää aisti- ja emotionaalisia reaktioita tarjoten esteettisiä ja viskeraalisia kokemuksia, jotka resonoivat syvästi yksilöiden kanssa.
6. Taiteen ja elämän yhdistäminen: Taide nähdään olennaisena osana elämää, ei siitä erillisenä. Se parantaa ymmärrystämme ihmiskokemuksesta, lisää kauneutta ympäristöömme ja edistää luovuutta elämän eri osa-alueilla.
"Taide elämän tähden" -filosofia syntyi 1800-luvun lopulla, ja se yhdistettiin erityisesti esteettiseen ja dekadenttiliikeeseen Euroopassa. Se vaikutti muihin taiteen liikkeisiin, kuten symbolismiin ja modernismiin, ja resonoi edelleen taiteilijoiden, kriitikkojen ja taiteen harrastajien keskuudessa, jotka arvostavat taidetta sen luontaisten ominaisuuksien ja sen tarjoamien muutoskokemusten vuoksi.