2. Korosta tärkeitä hahmoja ja esineitä. Valaistuksen avulla voidaan kiinnittää huomio lavalla oleviin tärkeisiin hahmoihin tai esineisiin. Kohtauksen päähenkilöä voidaan esimerkiksi korostaa kohdevalolla tai tärkeän kohteen valaisemiseen kirkkaalla valolla.
3. Luo erikoistehosteita. Valaistusta voidaan käyttää myös erikoistehosteiden, kuten myrskyjen, tulipalojen tai ilmestysten, luomiseen. Esimerkiksi välkkyvää valoa voidaan käyttää jäljittelemään ukkosmyrskyä tai punaisella valolla voidaan luoda illuusio tulipalosta.
4. Heijasta hahmojen tunnetilaa. Valaistusta voidaan käyttää heijastamaan Shakespearen näytelmän hahmojen tunnetilaa. Esimerkiksi kirkasta valaistusta voidaan käyttää välittämään hahmon onnea tai iloa, kun taas tummaa valoa voidaan käyttää välittämään hahmon surua tai surua.
5. Luo mysteerin tai jännityksen tunne. Valolla voidaan luoda mysteerin tai jännityksen tunne Shakespearen näytelmässä. Esimerkiksi tummaa ja varjoista näyttämöä voidaan käyttää aavistuksen luomiseen tai äkillistä valonpurkausta voidaan käyttää yllätyksen paljastamiseen.
6. Hallitse yleisön huomiota. Shakespearen näytelmässä valaistusta voidaan ohjata yleisön huomion ohjaamiseen. Ohjaaja voi esimerkiksi käyttää valaistusta keskittääkseen yleisön huomion tiettyyn hahmoon tai esineeseen tai vetääkseen yleisön huomion pois jostain muusta.
7. Luo visuaalinen spektaakkeli. Valaistuksen avulla voidaan luoda visuaalinen spektaakkeli Shakespearen näytelmässä. Esimerkiksi valaistussuunnittelija voi käyttää erilaisia valaistustekniikoita luodakseen lavalla kauniita ja mieleenpainuvia kuvia.
Tässä on joitain konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka valaistusta on käytetty Shakespearen tuotannossa:
* Globe Theatren "Hamlet" -tuotannossa valosuunnittelija Rick Fisher käytti erilaisia valaistustekniikoita luodakseen synkän ja ennakkoluuloisen tunnelman, joka heijasti näytelmän traagisia teemoja. Hän käytti kirkasta, ankaraa valaistusta näytelmän väkivaltaisempiin kohtauksiin ja himmeää, varjoista valaistusta näytelmän intiimimpiin kohtauksiin.
* Royal Shakespeare Companyn "King Lear" -tuotannossa valosuunnittelija Paul Pyant käytti valaistusta luodakseen ajan ja paikan tunteen. Hän käytti kirkasta, lämmintä valaistusta näytelmän päiväsaikaan tapahtuviin kohtauksiin ja viileää, sinistä valaistusta näytelmän yöllä tapahtuviin kohtauksiin.
* Stratford-festivaalin tuotannossa "Myrsky" valosuunnittelija Michael J. Whitfield loi valaistuksen avulla maagisen ja toisaalta maailmallisen tunnelman. Hän käytti kirkasta, eteeristä valaistusta näytelmän kohtauksissa, jotka tapahtuvat lumotulla saarella, ja tummaa, varjoista valaistusta näytelmän kohtauksiin, jotka tapahtuvat todellisessa maailmassa.
Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, kuinka valaistusta voidaan käyttää parantamaan Shakespearen tuotantoa. Käyttämällä valaistusta tehokkaasti ohjaajat ja valosuunnittelijat voivat luoda yleisölle rikkaan ja mukaansatempaavan teatterikokemuksen.