- Yksilöllisyyden korostaminen: Renessanssi näki siirtymisen pois keskiajan kollektiivisesta feodaalisesta kulttuurista kohti individualistisempaa kaupunkikulttuuria. Tämä johti yksilön potentiaalin ja luovuuden korostumiseen, mikä heijastui tämän ajanjakson aikana tehdyssä työssä.
- Kiinnostus klassiseen kulttuuriin: Renessanssin aikana kiinnostus Kreikan ja Rooman klassista kulttuuria kohtaan lisääntyi. Tämä johti klassisten tekstien ja taiteen tutkimukseen, jolla oli syvällinen vaikutus renessanssin taiteen, arkkitehtuurin ja kirjallisuuden kehitykseen.
- Sekularismi: Renessanssin aikana kirkon voima ja vaikutus väheni, mikä johti maallistuneeseen kulttuuriin. Tämä johti lisääntyneeseen keskittymiseen taiteen ja kirjallisuuden maailmallisiin aiheisiin sekä yksilön omien kokemusten korostumiseen.
- Empirismi: Renessanssi näki siirtymisen keskiajan abstraktista, teoreettisesta tiedosta kohti empiirisempää, käytännön tietoa. Tämä johti havainnoinnin ja kokeilun painottamiseen, mikä näkyi tänä aikana saavutettuna tieteellisenä edistyksenä.
- Humanismi: Renessanssin ajattelijat uskoivat ihmisen luontaiseen potentiaaliin. He uskoivat, että koulutuksella ihmiset voivat saavuttaa suuria asioita. Tämä heijastuu humanististen kirjailijoiden, kuten Danten, Petrarkan ja Erasmuksen, teoksiin.