Rondo-muoto on musiikillinen rakenne, jossa on toistuva teema tai refrääni, joka vuorottelee vastakkaisten osien kanssa. Refrääni esiintyy tyypillisesti alussa, lopussa ja vastakkaisten osien välissä. Vastakkaisia osia kutsutaan usein jaksoiksi tai pareiksi.
Olennaisia musiikillisia elementtejä rondomuodossa ovat teema ja sen toistuminen. Teema on teoksen musiikillinen pääidea, ja se toistuu koko teoksen ajan. Kontrastiset osiot tarjoavat vaihtelua ja kontrastia teemaan ja auttavat luomaan eteenpäin suuntautuvan vauhdin tunteen.
Rondo-muotoa käytetään usein klassisessa musiikissa, erityisesti klassisella aikakaudella (1750-1830). Joitakin kuuluisia esimerkkejä rondoista ovat Wolfgang Amadeus Mozartin Rondo Alla Turca, Felix Mendelssohnin Rondo Capriccioso ja Rondo Beethovenin pianosonaatista nro 14 ("Moonlight Sonata").
Rondon pääteemat
Rondon pääteemoja ovat yhtenäisyys, monimuotoisuus ja kontrasti. Yhtenäisyyttä luo teeman toistaminen läpi koko teoksen. Monimuotoisuutta luovat kontrastiset osiot, jotka tarjoavat kontrastin tunteen ja eteenpäin vauhtia. Kontrasti syntyy teeman ja vastakkaisten osien välisistä eroista.
Rondo-muoto on monipuolinen musiikkirakenne, jolla voidaan luoda monenlaisia musiikkitehosteita. Sitä käytetään usein klassisessa musiikissa, mutta se löytyy myös muista musiikin genreistä, kuten jazzista, folkista ja popista.