1. Personointi: Koira, runon keskeinen hahmo, on persoonallinen tunto- ja ajatusolentoksi. Koira kuvataan "valvovan hautaa", "muistamassa menneisyyttä" ja tuntevan sekä iloa että surua.
2. Kuvat: Runo luo eloisia visuaalisia ja aistillisia kuvia kuvailevalla kielellä. Ilmaukset, kuten "pitkät, harmaat varjot", "tuuli puiden keskellä", "yön kylmyys" ja "tähdet kuin kaukaiset silmät", auttavat maalaamaan elävän kuvan ympäristöstä ja tunnelmasta.
3. Symboliikka: Runossa käytetään symbolisia elementtejä välittämään syvempiä merkityksiä. Koira edustaa uskollisuutta, toveruutta ja muistoja, kun taas hauta symboloi kuolemaa, kaipausta ja muistoa. Kuu ja tähdet viittaavat ajan kulumiseen ja koiran muistojen jatkuvaan läsnäoloon.
4. Metafora: Runo vetää rinnastuksia koiran horjumattoman omistautumisen ja taivaankappaleiden pysyvyyden välillä. Rivi "Kuu ja tähdetkin katsovat, / Kuten uskolliset vartijat" vertaa koiran valppautta kuun ja tähtien luotettavaan läsnäoloon.
5. Aliteraatio: Konsonanttiäänien, erityisesti "w" ja "l" toisto lisää runoon musikaalisuutta ja korostusta. Esimerkiksi "haudan katseleminen", "tuuli puiden keskellä" ja "pitkä, yksinäinen valppaus" sisältävät kaikki alliteraatiota.
6. Enjambment: Runossa käytetään usein enjambointia, vireillä lauseita rivinvaihtojen yli luomaan jatkuvuuden ja virtauksen tunne. Tämä tekniikka auttaa ylläpitämään runon kerrontaa ja emotionaalista vauhtia.
7. Kunnollinen kieli: Runossa on runsaasti kuvaannollista kieltä, joka sisältää vertauksia ("Kuin uskolliset vartijat") ja metaforia. Nämä vertailut lisäävät runon emotionaalista vaikutusta piirtämällä yhteyksiä koiran kokemusten ja yleismaailmallisten ihmisten tunteiden välille.
Kaiken kaikkiaan nämä runolliset laitteet toimivat yhdessä luoden liikuttavan ja mieleenpainuvan runon, joka tutkii uskollisuuden, surun ja muistin kestävän voiman teemoja.