Sonnet 18:n pääteemat ovat:
Rakkaus: Runo on rakkauden ja puhujan rakkaan kauneuden juhla. Puhuja on täysin ihastunut rakkaansa ja uskoo, että hän on kaunein ja täydellisin ihminen maailmassa.
Luonto: Puhuja käyttää luontoa metaforana rakkaansa kauneudesta ja täydellisyydestä. Hän vertaa häntä kesäpäivään, ruusuun ja jalokiviin.
Kuolemattomuus: Puhuja uskoo, että hänen rakkaan kauneus ei koskaan haalistu, edes hänen kuolemansa jälkeen. Hän sanoo, että hänen kauneutensa tulee olemaan "ikuinen kesä" ja että hän "elää ulkonäkönsä kauneudessa".
Sonetti 73 William Shakespearen runo on synkkä ja heijastava runo. Se kertoo puhujan pohdiskelusta omasta kuolevaisuudestaan ja kuoleman väistämättömyydestä. Sonetti alkaa puhujan sanomalla, että hän on "väsynyt tähän kaikkeen", mikä tarkoittaa, että hän on kyllästynyt elämään ja maailmaan. Hän jatkaa, että hän mieluummin kuolisi kuin eläisi maailmassa, jossa kaikki on väliaikaista ja muuttuu.
Sonnet 73:n pääteemat ovat:
Kuolleisuus: Runo on mietiskely puhujan omasta kuolevaisuudesta ja kuoleman väistämättömyydestä. Puhuja tietää, että hän vanhenee ja että hän lopulta kuolee.
Jättämättömyys: Puhuja pohtii elämän ja maailman pysymättömyyttä. Hän sanoo, että kaikki voi muuttua ja rappeutua, eikä mikään ole ikuista.
Kuolemanhalu: Puhuja ilmaisee kuolemanhalun sanoen, että hän mieluummin kuolisi kuin eläisi maailmassa, jossa kaikki on väliaikaista ja muuttuu.
Vertailu ja kontrasti:
Vaikka molemmat sonetit ovat samalta tekijältä, niillä on hyvin erilaisia teemoja. Sonnetti 18 on iloinen rakkauden ja kauneuden juhla, kun taas Sonnetti 73 on synkkä ja heijastava meditaatio kuolevaisuudesta ja pysymättömyydestä. Sonnetti 18 on täynnä toivoa ja optimismia, kun taas Sonnetti 73 on täynnä epätoivoa ja pessimismiä. Molemmat sonetit ovat kuitenkin kauniita ja liikuttavia taideteoksia, jotka tarjoavat kurkistuksen ihmiskokemukseen.