* Menemäys ja siirtymä: Runo keskittyy päähenkilön etsimään isäänsä, joka on kadonnut jättäen jälkeensä vain jalanjäljen hiekkaan. Tämä symboloi vanhemman menetystä, eksyksissä olemisen ja ajelehtimisen tunnetta sekä siirtymän syvää vaikutusta yksilöön.
* Identiteettien haku: Päähenkilön etsintä isänsä luo ei ole vain fyysinen matka, vaan itsensä löytämisen matka. Hän yrittää ymmärtää, kuka hän on ja minne hän kuuluu, kamppaillen oman identiteettinsä kanssa kadonneen isähahmon edessä.
* Perhe ja perintö: Runo käsittelee isän ja pojan monimutkaista suhdetta tutkien teemoja perinnöstä, vastuusta ja halusta täyttää odotukset. Isän poissaolo luo tyhjiön ja pakottaa päähenkilön kohtaamaan oman roolinsa ja hänelle asetetut odotukset.
* Muisti ja historia: Jalanjäljestä hiekassa tulee voimakas muistin ja ajan ohikiitävän luonteen symboli. Se toimii muistutuksena menneisyydestä, niin henkilökohtaisesta kuin kollektiivisestakin, ja tavasta, jolla se muokkaa nykyisyyttämme ja tulevaisuuttamme.
* Sosiaalinen ja poliittinen kommentti: Vaikka runo keskittyy henkilökohtaiseen matkaan, siinä on myös vahva sosiaalisen ja poliittisen kommentoinnin pohjavirta. Päähenkilön matka aavikon halki voidaan tulkita vertauskuvaksi yksilöiden kamppailuista konfliktien, köyhyyden ja syrjäytymisen leimaamassa yhteiskunnassa.
* Toivo ja joustavuus: Tilanteen synkyydestä ja menettämisen tunteesta huolimatta runo välittää lopulta toivon ja joustavuuden sanoman. Päähenkilön päättäväisyys löytää isänsä ja takoa oma polkunsa viittaa siihen, että vastoinkäymisissäkin on aina mahdollisuus uudistumiseen ja kasvuun.
Nämä teemat liittyvät toisiinsa, ja niitä tutkitaan usein hienovaraisesti, kerroksittain "Jalanjäljessä". Runo kutsuu lukijoita tutustumaan inhimillisen kokemuksen monimutkaisuuteen erityisesti haastavan yhteiskunnallisen ja poliittisen maiseman kontekstissa.