Kromaattisen asteikon kaksitoista nuottia ovat:
C, C♯/D♭, D, D♯/E♭, E, F, F♯/G♭, G, G♯/A♭, A, A♯/B♭, B
Kromaattista asteikkoa voidaan soittaa millä tahansa instrumentilla, jossa on kaksitoista nuottia oktaavin sisällä, kuten pianolla, kitaralla tai trumpetilla.
Kromaattista asteikkoa käytetään monissa musiikillisissa yhteyksissä klassisesta musiikista jazziin ja bluesiin. Klassisessa musiikissa sitä käytetään usein jännitteen tai jännityksen luomiseen. Jazzissa ja bluesissa sitä käytetään usein lisäämään musiikkiin väriä ja improvisaatiota.
Tässä on esimerkkejä kromaattisen asteikon käytöstä musiikissa:
* Beethovenin 5. sinfonian ensimmäisessä osassa kromaattista asteikkoa käytetään jännityksen ja jännityksen tunteen luomiseen.
* Miles Davisin "So What" sooloosassa kromaattista asteikkoa käytetään lisäämään väriä ja improvisaatiota musiikkiin.
Kromaattinen asteikko on tärkeä työkalu kaikentasoisille muusikoille. Sillä voidaan luoda erilaisia musiikkitehosteita, ja se on perusta kaikille muille länsimaisen musiikin asteikoille.