Sano, näetkö aamun varhaisessa valossa,
Mitä niin ylpeänä ylistimme hämärän viimeisessä hohtaassa?
jonka leveät raidat ja kirkkaat tähdet vaarallisen taistelun aikana,
Olivatko katsomamme vallit niin urheasti suoratoistossa?
Ja raketin punainen häikäisy, ilmaan räjähtävät pommit,
Todisti yön aikana, että lippumme oli vielä siellä.
Sano, heiluttaako tuo tähtikirkas lippu vielä,
Oletko vapaiden maa ja rohkeiden koti?
Jae 2
Rannalla hämäränä syvyyden sumun läpi,
Siellä missä vihollisen ylpeä isäntä lepää kauheassa hiljaisuudessa,
Mikä on se tuuli, jyrkkä jyrkkä,
Kuten se sopivasti puhaltaa, puoliksi kätkee, puoliksi paljastaa?
Nyt se havaitsee aamun ensimmäisen säteen kiilteen,
Heijastunut täydessä loistossaan loistaa nyt virrassa:
'Tämä on tähtikirkas! Voi kauan se aaltoi,
O'er vapaiden maa ja rohkeiden koti!
Jae 3
Ja missä on se bändi, joka niin ylimielisesti vannoi
Se sodan tuho ja taistelun hämmennys
Eikö kodin ja maan pitäisi jättää meitä enää?
Heidän verensä on pesenyt pois heidän ilkeiden askeleidensa saasteet.
Mikään turvapaikka ei voinut pelastaa palkkalaista ja orjaa
Pakon kauhusta tai haudan synkkyydestä:
Ja tähtien säteilevä lippu riemuitsee,
O'er vapaiden maa ja rohkeiden koti!
Jae 4
Voi! näin olkoon aina, kun vapaat seisovat
Heidän rakkaiden kotiensa ja sodan tuhon välissä!
Siunattu voitolla ja rauhalla, taivaan pelastettu maa
Ylistäkää voimaa, joka on tehnyt ja varjellut meistä kansakunnan!
Sitten meidän täytyy voittaa, kun asiamme on oikeutettu,
Ja tämä on mottomme:"Jumalaan on turvamme."
Ja tähtikirkas lippu heiluu voittoon,
O'er vapaiden maa ja rohkeiden koti!