1. Yksinkertaiset merkit: Yksinkertaisia kylttejä, bannereita tai kylttejä käytettiin osoittamaan kohtauksen sijainti tai ympäristö. Esimerkiksi kylttiä, johon on kirjoitettu sana "metsä", käytetään kuvaamaan metsämaisemaa.
2. Suullinen kuvaus: Näytelmäkirjailija käytti vuoropuhelussa eläviä ja yksityiskohtaisia kuvauksia luodakseen henkisen kuvan ympäristöstä mielentilassa. Shakespearen rikas kieli antoi yleisölle mahdollisuuden kuvitella maisemia ilman monimutkaisia lavasteita.
3. Ripustukset ja verhot: Erivärisiä ja -kuvioisia ripustuksia tai verhoja käytettiin luomaan erilaisia taustoja. Näitä ripustuksia voidaan siirtää tai muuttaa sijainnin muutosten osoittamiseksi.
4. Rekvisiitta: Erilaisia rekvisiitta käytettiin ehdottamaan erilaisia asetuksia. Esimerkiksi valtaistuinta voitaisiin käyttää osoittamaan kuninkaallista hohoa, kun taas pöytä ja tuolit voisivat ehdottaa sisätilaa.
5. Näyttelijöiden puvut: Myös näyttelijöiden puvut auttoivat välittämään kohtauksen asetelman. Esimerkiksi maalaismaisiin vaatteisiin pukeutuneet hahmot voivat olla maaseutuympäristössä, kun taas taidokkaat takit pukeutuneet hahmot voivat olla hoviympäristössä.
6. Stage: Näyttelijöiden näyttämöllä lavalla tai näyttämöllä voitaisiin myös ehdottaa eri paikkoja. Esimerkiksi lavan edessä jonossa seisovat näyttelijät voivat edustaa kaupungin katua, kun taas ympyrässä seisovat näyttelijät voivat edustaa metsän aukiota.
7. Musiikki ja äänitehosteet: Musiikkia ja äänitehosteita käytettiin parantamaan tunnelmaa ja ehdottamaan erilaisia paikkoja. Esimerkiksi linnunlaulua voidaan käyttää luomaan illuusion metsästä, kun taas trumpettien ääntä voidaan käyttää osoittamaan kuninkaallisen kulkueen saapumista.
Käyttämällä näitä tekniikoita ja rekvisiitta, Shakespeare ja hänen näytelmäkirjailijatoverinsa pystyivät luomaan erilaisia ympäristöjä ja paikkoja ilman monimutkaisia maisemia. Tämä mahdollisti heidän näytelmänsä esittämisen useissa eri paikoissa, kuten teatteritaloissa, kaupungintaloissa ja jopa ulkona sisäpihoilla.