- Puhuja personoi korppia ja antaa sille inhimillisiä ominaisuuksia, kuten puhetta, älykkyyttä ja kuoleman tuntemista.
- Runo on täynnä eläviä kuvauksia ympäristöstä, kuten "synkkä" joulukuun maisema, "keskyön synkkä" taivas ja "hämärä ja kauhistuttava kammio", jossa puhuja istuu.
- Poe käyttää myös kuulokuvaa luodakseen kauhutunteen, kuten korpin toistuvaa koputusta ovella ja sen puheen "aavemaisia" kaikuja.
- Runossa käytetään myös visuaalista mielikuvaa luomaan mysteerin tunnetta, kuten huoneen "varjoista" pimeyttä ja korpin "spektraalista" ulkonäköä.
- Lopuksi Poe käyttää kinesteettisiä kuvia luodakseen fyysisen epämukavuuden tunteen, kuten korpin "jäiset sormet" ja puhujan sydämeen kohdistuva "paine".