Muinaisen kreikkalaisen musiikin herätys: Camerata pyrki elvyttämään muinaisen kreikkalaisen musiikillisen perinteen, tutkimalla klassisia tekstejä ja tutkimalla, kuinka musiikkia käytettiin runouden, draaman ja esityksen parantamiseen muinaisina aikoina.
Uusi musiikkityyli: He kehittivät uuden musiikkityylin, jossa korostettiin ilmeikkäämpää, luonnollisia laulutekniikoita korostavaa laulua ja selkeää tekstin deklamaatiota sen sijaan, että tuolloin vallitsi monimutkainen moniääninen tekstuuri. Tämä uusi tyyli tuli myöhemmin tunnetuksi monodiana tai varhaisena oopperana.
Vaikutus Operaan: Cameratan kokeiluilla ja keskusteluilla oli merkittävä vaikutus oopperan kehitykseen. Heidän keskittymisensä dramaattiseen ilmaisuun, musiikin ja tekstin yhdistämiseen sekä monodian käyttöön loi perustan genrelle, joka kukoisti kaikkialla Euroopassa 1600- ja 1700-luvuilla.
Kokeilu: Cameratan jäsenet osallistuivat aktiivisesti kokeiluun ja teoretisoimiseen ja keskustelivat muun muassa musiikin ja tunteiden suhteesta, musiikin vaikutuksesta sieluun sekä musiikin roolista yhteiskunnallisissa ja uskonnollisissa yhteyksissä.
Helppojäsenet: Merkittäviä Cameratan jäseniä ovat muun muassa Vincenzo Galilei, Jacopo Peri, Giulio Caccini, Girolamo Mei ja Ottavio Rinuccini.
Vaikutus musiikin teoriaan ja käytäntöön: Cameratan panos musiikin teoriaan ja käytäntöön vaikutti länsimaisen musiikillisen ajattelun kehitykseen ja tasoitti tietä kehitykselle, joka merkitsi siirtymistä renessanssista barokin aikakauteen.