1. Puun erottamattomuus: Runon puita kuvataan "tyhjyydeksi" ja "ilman lehtiä". Tämä viittaa karuun ja tyhjään maisemaan, vailla elämää ja yksityiskohtia. Lehtien puute, jotka tyypillisesti liittyvät kasvuun ja ravintoon, korostaa entisestään ajatusta hedelmättömyydestä ja kuolleisuudesta.
2. Kyntäjän poissaolo: Kyntäjä, joka yleensä yhdistetään viljelyyn ja kasvuun, kuvataan "poissa" ja "ei siellä". Hänen poissaolonsa luo tyhjyyden ja hylätyn tunteen, ikään kuin maa olisi jätetty omiin omiin omiinsa ja vajoaa hitaasti rappioon ja kuolemaan.
3. Monotonisuus ja toisto: Runolle on ominaista yksitoikkoisuuden ja toiston tunne, jossa lause "tuuli vilkkuu ruohoa" toistetaan useita kertoja. Tämä toisto saa aikaan hypnoottisen vaikutuksen, joka vetää lukijan runon tyhjyyden ja kuolevaisuuden ilmapiiriin. Se viittaa elämän ja kuoleman syklisyyteen, jossa kasvu ja rappeutuminen kietoutuvat loputtomasti yhteen.
4. Elinvoiman puute: Runo esittelee maailman, jossa ei ole eloisia värejä, elämää tai liikettä. Kuvat ovat synkkiä ja vaimeita, ja niissä on viittauksia "ruskeisiin kiviin", "haalistuneet rikkaruohot" ja "kuollut ilma". Nämä kuvat vahvistavat tyhjyyden ja kuolevaisuuden tunnetta ja viittaavat maisemaan, joka on vailla elinvoimaa.
Kaiken kaikkiaan runon puut ja kyntäjä lisäävät mielikuvaa tyhjyydestä ja kuolevaisuudesta edustamalla elämän, kasvun ja elinvoiman puuttumista. Karu puut, poissa oleva kyntäjä ja toistuva, yksitoikkoinen kuvasto luovat aution maiseman, joka herättää tyhjyyden ja rappeutumisen tunteen ja heijastaa runon läpi kulkevia tyhjyyden ja kuolevaisuuden teemoja.