Putkiurut ovat vuosisatoja ollut soitin. Se on monimutkainen instrumentti, joka pystyy tuottamaan monenlaisia ääniä. Ruukkuurut olivat erityisen suosittuja barokin aikana, ja monet tänä aikana rakennetuista soittimista ovat edelleen käytössä.
Rakennustekniikat
Putkiurkujen rakentaminen on monimutkainen ja aikaa vievä prosessi. Ensimmäinen askel on rakentaa tuuliarkku, joka on laatikko, joka pitää putket. Tuulipussi jaetaan sitten osastoihin, joista jokainen vastaa eri säveltä.
Seuraava vaihe on putkien asennus. Putket on valmistettu metallista tai puusta, ja niitä on eri muotoisia ja kokoisia. Putken muoto ja koko määräävät sen tuottaman sävelen korkeuden.
Kun putket on asennettu, urkujen rakentajan on äänestettävä ne. Äänitys on prosessi, jossa putkia säädetään niin, että ne tuottavat halutun äänen. Tämä on herkkä prosessi, joka vaatii paljon taitoa ja kokemusta.
Barokkiurkusuunnittelu
Barokkiajan piippuurut olivat tyypillisesti suuria ja koristeellisia. Ne oli usein koristeltu kaiverruksilla, maalauksilla ja kullauksella. Urkujen kotelot tehtiin usein hienosta puusta, kuten mahonkista tai pähkinäpuusta.
Barokkiurkuilla oli omaleimainen soundi, jolle oli tunnusomaista sen rikas ja täyteläinen sävy. Urkuja käytettiin usein kuoromusiikin säestäjänä, ja niitä käytettiin myös sooloesityksiin.
Joitakin kuuluisimpia barokkiruukkuja ovat:
* Urut Pyhän Pietarin basilikassa Roomassa, Italiassa
* Urut St. Bavon kirkossa Haarlemissa, Alankomaissa
* Urut Freibergin katedraalissa Freibergissä, Saksassa
* Urut Royal Albert Hallissa Lontoossa, Englannissa
Näitä kaikkia urkuja pidetään urkujen rakentamisen mestariteoksina, ja musiikin ystävät ympäri maailmaa nauttivat niistä edelleen.