Nämä henkilöt, joita usein kutsuttiin \"hipeiksi\", kiinnostivat ajatusta elää elämää avoimella tiellä ja kuljettaa heidät ajoneuvoillaan uusiin ja jännittäviin paikkoihin.
Monet hippien käyttämistä pakettiautoista olivat vanhoja, käytettyjä ajoneuvoja, jotka oli muutettu asuintiloiksi. Näissä pakettiautoissa oli usein maalattuja seinämaalauksia ja muita koristeita, jotka ilmensivät omistajien yksilöllisyyttä. Ajoneuvot palvelivat myös hippien tapaa kuljettaa tavaroitaan, mukaan lukien soittimia, retkeilyvarusteita ja muita paimentolaiselämän tarpeita.
Yksi kuuluisimmista esimerkeistä hippipakettiautorista on \"Magic Bus\", jota Ken Kesey ja Merry Pranksters ajoivat maastomatkallaan 1960-luvulla. Tästä bussista tuli hippiliikkeen symboli, ja sen matkat dokumentoitiin Tom Wolfen kirjassa "The Electric Kool-Aid Acid Test".
Hippipakettiautojen suosio kasvoi 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa, ja niitä pidettiin usein vapauden ja vaatimustenvastaisuuden symbolina. Näitä ajoneuvoja käytettiin Yhdysvaltoihin tutustumiseen, musiikkifestivaaleille, kuten Woodstockiin, osallistumiseen ja luonnon kanssa olemiseen.
Käytännön kulku- ja asumismuotonsa lisäksi hippiautoilla oli myös merkittävä kulttuurinen vaikutus. He yhdistettiin 1960-luvun vastakulttuuriliikkeeseen ja auttoivat levittämään ajatuksia rauhasta, rakkaudesta ja perinteisten arvojen hylkäämisestä.
Nykyään hippipakettiautoja pidetään edelleen 1960- ja 1970-lukujen ikoneina, ja ne ovat edelleen suosittuja ihmisten keskuudessa, jotka nauttivat nostalgisista matkoista muistikaistalla. Ne symboloivat usein yksinkertaisempaa aikaa ja niistä on tullut vapauden ja epäyhtenäisyyden symboli.