2. Klassisen ajan veistosten tarkoituksena oli vangita toiminnan ja tunteen hetkiä. Contrappostoa, asentoa, jossa paino siirrettiin yhdelle jalalle, käytettiin yleisesti lisäämään veistosten dynaamisuutta.
3. Hellenistisenä aikana kreikkalaiset taiteilijat keskittyivät yksilöllisten ominaisuuksien, tunteiden ja kohtausten dramaattisten hetkien ilmaisemiseen. He kokeilivat erilaisia asennuksia, ilmeitä ja aiheita välittääkseen tunnetta ja tarinankerrontaa veistoksissa.
4. Kreikkalaiset kuvanveistäjät alkoivat myös tutkia verhojen esitystapaa kiinnittäen erityistä huomiota kankaan rakenteisiin, taitteisiin ja siihen, miten ne virtasivat hahmojen yli. Tämä lisäsi realismia ja lisäsi visuaalista mielenkiintoa veistoksiin.
5. Hellenistisen naturalismin nousun myötä kreikkalaiset taiteilijat omaksuivat emotionaalisen ja psykologisen intensiivisyyden ja loivat veistoksia liioitelluilla ilmeillä, dynaamisilla asennoilla ja teatraalisuuden tunteella.