POV:ia on kolme päätyyppiä:
* Tavoite POV: Kamera tallentaa toiminnan ulkopuolelta, aivan kuin yleisö olisi passiivinen tarkkailija.
* Ensimmäisen persoonan POV: Kamera tallentaa toiminnan tietyn hahmon näkökulmasta ikään kuin yleisö näkisi heidän silmiensä kautta.
* Kolmannen henkilön POV: Kamera tallentaa toiminnan eristäytyneestä, kaikkitietävästä näkökulmasta, ikään kuin yleisö katsoisi tarinaa ylhäältä.
Jokaisella POV-tyypillä on omat etunsa ja haittansa. Objektiivisen POV:n avulla voidaan luoda realismin ja objektiivisuuden tunne, kun taas ensimmäisen persoonan POV:n avulla voidaan luoda läheisyyden ja välittömän tunteen. Kolmannen persoonan POV:n avulla voidaan tarjota laajempi näkemys tarinasta ja paljastaa hahmoista tietoa, jota he eivät ehkä ole tietoisia itsestään.
POV:n valinta on tärkeä luova päätös, jolla voi olla merkittävä vaikutus elokuvan sävyyn, tunnelmaan ja yleiseen rakenteeseen.
Tässä on esimerkkejä siitä, kuinka POV:ta käytetään eri elokuvissa:
* "Citizen Kane" -elokuvassa Welles käyttää erilaisia POV:ita kertoakseen tarinan, mukaan lukien ensimmäisen persoonan POV Kanen omalta, objektiivinen POV dokumenttiryhmältä ja kolmannen persoonan POV kaikkitietävältä kertojalta.
* Elokuvassa "The Blair Witch Project" koko elokuva on kuvattu kolmen päähenkilön ensimmäisen persoonan POV:sta, mikä antaa katsojille välittömän ja realistisen tunteen.
* Elokuvassa "The Godfather" Coppola käyttää objektiivista POV:ta elokuvan toiminnan vangitsemiseen, mutta hän käyttää myös ensimmäisen persoonan POV:ta vangitakseen päähenkilön Michael Corleonen ajatuksia ja tunteita.
POV:n valinta on tehokas työkalu, jonka avulla elokuvantekijät voivat hallita katsojan näkökulmaa ja luoda erilaisia kokemuksia.