Michael Bayn "The Island" on tieteiskirjallisuustrilleri, joka perustuu geenitekniikan, kuluttajuuden ja ihmisen valvontahaluun häiriöttömään maailmaan. Elokuva, joka on asetettu näennäisesti idyllisessä yhteisössä, purkautuu nopeasti dystopiaksi painajaiseksi, jossa asukkaat elävät tietämättään klooneina, kasvatettuna elinten keräämiseen. Vaikka elokuvan juoni voi tuntua kaukaiselta, se herättää syvällisiä kysymyksiä tekniikan eettisistä vaikutuksista, ihmisen elämän arvosta ja vapauden luonteesta.
Elokuvan alkuperäinen kuvaus yhteisön elämäntapaan - sen koskemattomalla ympäristöllä, näennäisesti loputtomilla resursseilla ja huolellisesti suunnitelluilla rutiineilla - on sekä houkutteleva että syvästi järkyttävä. Tämä idyllinen julkisivu on kuitenkin huolellisesti rakennettu illuusio, joka on suunniteltu peittämään kloonien olemassaolon synkkä todellisuus. Elokuvan edetessä heidän tilanteensa totuus paljastuu, jättäen katsojille levottomuuden tunteen ja kyseenalaistavat itse "elämän" käsitteen.
Elokuvan houkuttelevin näkökohta on kloonien yksilöllisten matkojen etsinnässä. Lincoln Six-Echo ja Jordan Two-Delta, päähenkilöt, aloittavat vapauden ja identiteetin pyrkimyksen haastamalla ne järjestelmän, joka ne loivat. Heidän taistelunsa resonoi katsojien kanssa, pakottaen meidät pohtimaan yksittäisen viraston voimaa ja aitouden luontaista ihmistä.
Vaikka "saaren" toimintajaksot ovat visuaalisesti kiehtovia, elokuvan todellinen vahvuus on sen filosofisessa syvyydessä. Elokuva herättää tärkeitä kysymyksiä geenitekniikan moraalisista vaikutuksista ja ihmisen elämän hyödyntämisestä. Onko hyväksyttävää luoda ihmisiä yksinomaan elinten keräämistä varten? Mitkä ovat ihmiskokeiden rajat ja kenellä on oikeus päättää nämä rajat? Nämä ovat kysymyksiä, jotka ovat edelleen merkityksellisiä yhä teknologisessa maailmassa.
Elokuvan kuvaus yritysiantagonisteista on kuitenkin yksinkertainen ja stereotyyppinen, puuttuu vivahteita ja monimutkaisuutta. Elokuva kärsii myös satunnaisista tahdistusongelmista, ja toimintajaksot varjostavat hahmon kehitystä ja filosofisia teemoja.
Viime kädessä "Saari" on ajatuksia herättävä elokuva, joka tarjoaa jäähdyttävän välähdyksen mahdolliseen tulevaisuuteen, jossa tekniikka on hämärtänyt linjat elämän ja keinotekoisuuden välillä. Se toimii varovaisena tarinana, joka kehottaa meitä tutkimaan tarkistamattoman tieteellisen kehityksen mahdollisia vaaroja ja pohtimaan yksilön vapauden ja autonomian todellista arvoa. Elokuva antaa meille jatkuvan levottomuuden tunnetta, kyseenalaistaa oman olemassaolomme luonteen ja muistuttaa meitä, että jopa näennäisesti täydellisessä maailmassa on aina potentiaalia pimeyden varjolle pinnan alla.