1. Rakkauden hulluus :Festen ensisijainen tehtävä on kommentoida rakkauden absurdiutta ja inhimillistä ihastumista. Lauluillaan, leikkeillään ja havainnoillaan hän pilkkaa rakkauden järjettömyyttä ja typeryksiä, joita ihmiset tekevät sen nimissä. Hänen läsnäolonsa rohkaisee katsojia pohtimaan näytelmän keskeisiä romanttisia sotkuja ja kyseenalaistamaan itse rakkauden luonteen.
2. Naamiointi ja petos :Festen hölmön rooli antaa hänelle mahdollisuuden tarkkailla ja kommentoida näytelmää muovaavia monimutkaisia petoksia ja naamiointia. Hän on tietoinen eri hahmojen salaisuuksista ja piilotetuista motiiveista, jotka hän usein paljastaa laulujensa ja salaperäisten kommenttiensa kautta. Festen läsnäolo muistuttaa katsojaa siitä, että mikään ei ole sitä miltä näyttää, mikä lisää näytelmän tapahtumiin epävarmuutta ja epäluuloa.
3. Itseheijastus ja identiteetti :Festen nokkelat ja filosofiset huomautukset saavat niin hahmot kuin yleisönkin osallistumaan itsetutkiskeluun ja pohdiskeluun. Hänen puheensa koskettavat teemoja kuolevaisuudesta, ajasta ja elämän ohimenevyydestä ja kehottavat yksilöitä pohtimaan omaa identiteettiään ja ihmisen olemassaolon monimutkaisuutta. Festen läsnäolo rohkaisee syvempään tutkimaan näytelmän hahmoja ja heidän itsensä löytämisen matkoja.
4. Sosiaalinen kommentti :Festen rooli narrina antaa hänelle mahdollisuuden kommentoida myös yhteiskunnallisia normeja ja luokkaeroja. Hänen vuorovaikutuksensa eri yhteiskunnallisten ryhmien hahmojen kanssa korostavat yhteiskunnallisten sopimusten absurdiutta ja inhimillisen asemaan perustuvan vuorovaikutuksen pinnallisuutta. Festen läsnäolo korostaa näytelmän sosiaalisten hierarkioiden ja yksilöllisyyden tärkeyden kritiikkiä.
5. Katarsis ja vapauttaminen :Festen laulut ja komediat välikappaleet tarjoavat katarsisia ja helpotusta näytelmän monimutkaisen juonen ja emotionaalisten konfliktien keskellä. Hänen läsnäolonsa tarjoaa tilapäisen pakopaikan jännityksestä ja sydänsuruista, jolloin yleisö voi kokea keveyden ja naurun hetkiä.