Christofin väitteillä on monella tapaa pätevyyttä. Hän korostaa valeuutisten, pinnallisen viihteen ja tiedon manipuloinnin yleistymistä tiedotusvälineissä, mikä voi vaikeuttaa totuuden havaitsemista. Lisäksi kokemusten kaupallistaminen sekä maineen ja vaurauden halu ovat johtaneet kulttuuriin, jossa aitous ja aidot yhteydet usein uhrataan pinnallisuudelle.
Christofin näkökulma kuitenkin myös yksinkertaistaa liikaa totuuden ja todellisuuden monimutkaisuutta. Vaikka nykyaikaisessa mediamaisemassa liikkumiseen liittyy haasteita ja monimutkaisia, on epäreilua sivuuttaa koko todellista maailmaa totuuden puutteena. On olemassa lukemattomia yksilöitä, yhteisöjä ja liikkeitä, jotka pyrkivät totuuteen, oikeudenmukaisuuteen ja merkityksellisiin yhteyksiin elämän eri osa-alueilla.
Viime kädessä kysymys siitä, onko Christof tavoite, on subjektiivinen ja riippuu yksilöllisistä käsityksistä totuudesta ja todellisuudesta. Kirja rohkaisee lukijoita pohtimaan kriittisesti totuuden luonnetta, median ja teknologian roolia sekä aitouden merkitystä maailmassa, jota yhä enemmän muovaavat teolliset kokemukset.