Termiä "tyhmä show" käytettiin ensimmäisen kerran 1500-luvun Englannissa kuvaamaan esityksiä, joissa ei ollut puhuttua dialogia. Näitä esityksiä käytettiin usein viihteenä näytelmien tai naamioiden välillä. Tyhmiä esityksiä voitiin käyttää myös tarinan kertomiseen tai viestin välittämiseen, ja niitä käytettiin usein uskonnollisissa näytelmissä ja moraalinäytelmissä.
Ajan myötä termiä "tyhmä show" on alettu käyttää yleisemmin viittaamaan esityksiin, jotka perustuvat ensisijaisesti miimiin tai pantomiimiin, riippumatta siitä, onko puhedialogia vai ei. Tyhmiä esityksiä löytyy useista eri yhteyksistä, mukaan lukien teatteri, tanssi ja elokuva.