Vastatakseen näihin haasteisiin ohjelmoijien on huolehdittava resurssien allokoinnista ja ajoituksesta varmistaen, että kriittiset tehtävät suoritetaan ajoissa ja että järjestelmä reagoi ulkoisiin ärsykkeisiin. Lisäksi niiden on käytettävä strategioita viiveiden ja yleiskustannusten minimoimiseksi, kuten erikoistuneiden ajoitusalgoritmien, keskeytyskäsittelymekanismeiden ja tehokkaiden synkronointiprimitiivien hyödyntäminen.
Toinen tärkeä näkökohta on keskeytysten käsittely, joita käytetään signaloimaan tapahtumien tai poikkeusten esiintymisestä. Reaaliaikaisessa järjestelmässä on olennaista, että käytössä on tehokkaat ja tarkat keskeytyksen käsittelymekanismit sen varmistamiseksi, että aikakriittiset tapahtumat käsitellään nopeasti. Tämä voi sisältää keskeytysten priorisoinnin, keskeytyksen sisäkkäisyyden tai keskeytyksen peittämisen sekä keskeytysviiveen ja värinän mahdollisen hallinnan.
Lisäksi käyttöjärjestelmän luotettavuuden ja kestävyyden varmistaminen on erittäin tärkeää reaaliaikaisissa ympäristöissä. Tämä saattaa edellyttää vikasietomekanismien, kuten virheiden havaitsemis- ja korjaustekniikoiden, redundanttien järjestelmäkomponenttien ja hienostuneiden huononemisstrategioiden käyttöönottoa poikkeuksellisten olosuhteiden käsittelemiseksi.
Lisäksi ohjelmoijien on otettava huomioon reaaliaikaisen sovellusalueen erityisvaatimukset. Esimerkiksi teollisissa ohjausjärjestelmissä voi olla tarpeen noudattaa toimialakohtaisia standardeja ja protokollia, kun taas lääkinnällisissä laitteissa tiukkojen turvallisuusmääräysten noudattaminen on äärimmäisen tärkeää.
Kaiken kaikkiaan käyttöjärjestelmän kirjoittaminen reaaliaikaiseen ympäristöön vaatii huolellista suunnittelua, tiukkaa testausta ja syvällistä ymmärtämistä sekä laitteisto- että ohjelmistonäkökohdista, jotta saavutettaisiin tarvittava ennakoitavuuden, luotettavuuden ja suorituskyvyn taso.