Monitasokamera koostui sarjasta lasitasoja, joista jokainen oli maalattu eri osalla kohtausta. Lentokoneet asetettiin toistensa taakse siten, että lähin taso oli etualalla ja kauimpana taustalla. Kamera asetettiin sitten lentokoneiden eteen ja siirrettiin eteen- ja taaksepäin liikkeen illuusion luomiseksi.
Kun kamera liikkui, eri tasot liikkuivat eri nopeuksilla, mikä loi syvyyden tunteen. Esimerkiksi etualan taso liikkuisi nopeammin kuin taustataso, jolloin se näyttäisi liikkuvan lähemmäs katsojaa. Monitasokamera mahdollistaa myös erikoistehosteiden luomisen, kuten lähentämisen ja loitonnuksen sekä näkymän panoroimisen.
Monitasokameraa käytettiin kaikkien aikojen ikonisimpien animaatioelokuvien luomiseen, mukaan lukien Lumikki ja seitsemän kääpiötä (1937), Pinocchio (1940) ja Fantasia (1940). Sitä käytettiin myös myöhemmissä elokuvissa, kuten Pieni merenneito (1989) ja Leijonakuningas (1994).
Monitasokamera korvattiin lopulta tietokoneanimaatiolla, mutta se on edelleen tärkeä osa animaatiohistoriaa. Se oli suuri askel eteenpäin animaation kehityksessä, ja se mahdollisti realistisempien ja mukaansatempaavampien animaatiokohtausten luomisen.