Uskonnolliset uskomukset
Itsemurha nähtiin viidennen käskyn rikkomisena, joka sanoo "Älä murhaa". Itsemurhan uskottiin olevan itsekäs teko, joka vaaransi yksilön sielun. Itsemurhan tehneiden uskottiin joutuneen helvettiin, ja heiltä evättiin usein kristitty hautaus.
Oikeudelliset seuraukset
Itsemurha oli myös Englannin yleisen lain mukaan rikos. Sitä pidettiin eräänlaisena itsemurhana, ja siitä määrättiin omaisuuden menettäminen ja hautaaminen pyhittämättömään maahan. Joissakin tapauksissa itsemurhan ruumis jopa altistettiin julkiselle dissektiolle.
Sosiaalinen stigma
Uskonnollisten ja oikeudellisten seurausten lisäksi itsemurhalla oli myös sosiaalinen leima. Sitä pidettiin häpeällisenä tekona, joka loi häpeää yksilön perheelle ja yhteisölle. Itsemurhaa harkitsevat läheiset lannistuivat usein, koska he pelkäsivät tekojensa sosiaalisia seurauksia.
Huolimatta kielteisistä asenteista itsemurhaa kohtaan , joissakin olosuhteissa sitä pidettiin ymmärrettävämpänä tai jopa oikeutettuna.
- Esimerkiksi itsemurha nähtiin joskus keinona paeta sietämätöntä kärsimystä tai häpeää.
- Joissakin tapauksissa hulluiksi pidetyt henkilöt vapautettiin myös itsemurhasta.
Kaiken kaikkiaan itsemurhaa pidettiin yleensä syntinä, rikoksena ja häpeällisenä tekona Elisabet-aikaisessa Englannissa. Joissain tilanteissa sitä pidettiin kuitenkin ymmärrettävämpänä tai jopa oikeutettuna.