"Hän vannoi uskossa:'Se oli outoa, 'se oli ohimenevää outoa,
'Se oli säälittävää, se oli ihmeellistä säälittävää.
Hän toivoi, ettei olisi kuullut sitä; silti hän halusi
Taivas oli tehnyt hänestä sellaisen miehen.
Tässä kohdassa Othello vertaa Desdemonan reaktiota kuultuaan hänen seikkailuistaan toiveeseen. Hän sanoo, että hän vannoi, että se oli outoa ja säälittävää, mutta että hän myös toivoi voivansa olla hänen kaltaisensa mies. Tämä vertailu osoittaa, että Othello näkee Desdemonan eräänlaisena ihanteena naisena, joka on sekä vahva että myötätuntoinen.