Grassissa Sandburg käyttää ruohon kuvaa edustamaan elämän joustavuutta. Runo alkaa rivillä "Kasaa ruumiit korkealle Austerlitzissä ja Waterloossa", joka viittaa kahteen suureen taisteluun Napoleonin sodissa. Sandburg jatkaa sitten kuvailemalla, kuinka ruoho kasvaa taistelukentän päällä, peittäen ruumiit ja palauttaen elämään maahan. Nämä kuvat viittaavat siihen, että jopa keskellä kuolemaa ja tuhoa on vielä toivoa uudesta elämästä.
"Anekdootti purkista" Stevens käyttää purkin kuvaa edustamaan taiteen voimaa muuttaa luonnon maailmaa. Runo alkaa rivillä "Asetin purkin Tennesseessä", mikä vaikuttaa yksinkertaiselta toteamukselta. Stevens kuitenkin jatkaa kuvailemalla, kuinka purkki muuttaa maisemaa ympärillään. Purkista tulee luonnon maailman keskipiste, ja se näyttää tuovan järjestystä ja kauneutta kaaokseen. Nämä kuvat viittaavat siihen, että taiteella on kyky ymmärtää maailmaa ja luoda jotain uutta ja kaunista poikkeavaa tavallisesta.
Sekä "Grass" että "Anekdootti purkista" ovat voimakkaita runoja, jotka käyttävät luonnollisia kuvia tutkiakseen monimutkaisia ajatuksia elämästä, kuolemasta ja taiteesta. Vaikka nämä kaksi runoa ovat erilaisia monella tapaa, niillä on tärkeitä yhtäläisyyksiä teemoissaan ja kuvissaan.