Mikä on idiootin kertoma tarina, joka on täynnä ääntä ja raivoa, joka ei merkitse mitään?

Tämä kuuluisa lainaus on peräisin Shakespearen näytelmästä Macbeth, jossa Macbeth, joka on täynnä syyllisyyttä ja katumusta kuningas Duncanin tappamisen jälkeen, kuvaa elämän merkityksettömyyttä ja ohimenevää. Lainaus viittaa itse elämään merkityksettömänä tarinana, joka on täynnä melua ja hälinää, mutta joka ei lopulta johda mihinkään oleelliseen tai pysyvään. Se heijastaa eksistentiaalista kriisiä ja epätoivoa, jota Macbeth koki, kun hän kamppailee tekojensa seurausten kanssa.