* Aika ja muisti: Runossa tutkitaan, kuinka aika vääristää muistia, jolloin menneisyys näyttää sekä kaukaiselta että voimakkaasti elävältä. Puhuja kamppailee ajan kuluessa ja miten se vaikuttaa hänen käsityssä surusta.
* Tappio ja kuolleisuus: Runon otsikko ja aihe koskevat suoraan menetyksen kokemusta ja sen kestävää vaikutusta. Puhuja pohtii jonkun läheisen kuoleman kuolemaa, mikä viittaa syvälliseen poissaolon ja kaipauksen tunteeseen.
* Kielen voima: Thomas käyttää eläviä kuvia, runollisia laitteita ja monimutkaista kieltä surun emotionaalisen painon välittämiseen. Runo itsessään on todistus kielen voimasta tarttua vaikeisiin tunteisiin ja säilyttää muistoja.
* sovittelu ja hyväksyminen: Vaikka runo ilmaisee syvän surun, on myös tunnetta ymmärtää ja hyväksyntää. Puhuja kamppailee menetyksen kivun kanssa, mutta lopulta tunnustaa kuoleman väistämättömyyden ja tarpeen siirtyä eteenpäin.
Viime kädessä "Suru sitten" tutkii surun monipuolista luonnetta, sen vaikutusta muistiin, ajan kulumiseen ja ihmisen merkityksen etsimiseen menetyksen edessä. Se on voimakas todistus surun kestävästä voimasta ja sen kyvystä muokata ymmärrystämme elämästä ja kuolemasta.