Hahmon kehitys ja taustatarina:
* Reganin hahmo: Romaanissa Regan on monimutkaisempi ja ongelmallisempi hahmo. Hänen persoonallisuuttaan kuvataan epävakaammaksi ja epävakaammaksi, ja hänellä on ollut psykologisia ongelmia. Elokuva yksinkertaistaa hänen hahmoaan esittämällä hänet tyypillisenä, näennäisesti viattomana nuorena tyttönä ennen hallussapitoa.
* Isä Damien Karras: Isä Karras on romaanissa sisäänpäin katsova ja ristiriitaisempi hahmo, jolla on syvempi taustatarina. Hänen henkilökohtaisia kamppailujaan ja syitä hänen päätöksensä tulla papiksi tutkitaan laajemmin. Elokuva yksinkertaistaa hänen hahmoaan keskittyen pääasiassa hänen taisteluun uskon ja omistamisen kanssa.
* Isä Lankester Merrin: Romaanissa isä Merrinin taustatarina ja hänen demonologian asiantuntemuksensa ovat yksityiskohtaisempia, mikä antaa paremman käsityksen hänen hahmostaan. Elokuvassa hänen hahmonsa esitetään stoilisempana ja salaperäisempänä.
Hallitus ja manaaminen:
* Omistuksen luonne: Romaanissa esitetään vivahteikas ja psykologisesti monimutkaisempi näkemys omistamisesta. Reganin käytös on monitahoisempaa, sisältäen fyysisen väkivallan lisäksi myös psyykkisiä kykyjä ja syvän pahan ymmärtämisen. Elokuva keskittyy ensisijaisesti demonisen voiman fyysisiin ilmenemismuotoihin.
* Manaaminen: Romaani kuvaa manausta yksityiskohtaisemmin ja psykologisesti syvällisemmin. Rituaalit ja rukoukset ovat monimutkaisempia, ja isä Karrasin ja demonin välinen taistelu esitetään sisäisenä taisteluna. Vaikka elokuva on dramaattinen, se keskittyy manauksen visuaalisempiin ja sisäelinten näkökohtiin.
* Loppu: Romaanin loppu on synkempi ja moniselitteisempi kuin elokuvan. Isä Karrasin kuolema on julmempi, ja viimeinen kohtaus viittaa siihen, että demoni saattaa edelleen olla läsnä maailmassa. Elokuvan loppu, vaikkakin traaginen, tarjoaa sulkemisen tunteen.
Muut erot:
* Asetus: Romaani sijoittuu Georgetowniin, Washington D.C.:hen, kun taas elokuva kuvataan pääasiassa läheisessä Marylandin esikaupunkialueella.
* Sävy: Romaani on enemmän kirjallinen ja filosofinen, ja se tutkii uskon, epäilyksen ja pahan luonteen teemoja. Samalla kun elokuva tutkii näitä teemoja, se kallistuu enemmän kauhuun ja jännitykseen.
Yhteenvetona voidaan todeta, että *The Exorcist* -romaani tarjoaa monimutkaisemman ja vivahteikkaamman tutkimuksen tarinan teemoista ja hahmoista, kun taas elokuva korostaa hallussapidon ja manauksen kauhua ja visuaalisia puolia. Molemmat tarinan versiot ovat myötävaikuttaneet *The Exorcistin* ikoniseen asemaan kauhugenren maamerkkinä.