Näin:
* Moraalinen ylivoima: Victor esittelee itsensä älyn ja tieteellisen edistyksen miehenä, mutta hänen toimintaansa ohjaa syvästi puutteellinen egon ja röyhkeyden tunne. Hän uskoo olevansa moraalisesti parempi kuin luomansa, kieltäytyen ottamasta vastuuta hirviön olemassaolosta ja hänen aiheuttamistaan kärsimyksistä.
* Hirviön ihmisyyden huomioimatta jättäminen: Victor näkee hirviön hirviömäisenä olentona, jolla ei ole inhimillisiä ominaisuuksia, vaikka hirviö pyytää myötätuntoa ja ymmärrystä. Tämä hirviön ihmisyyden kieltäminen vahvistaa hänen omaa virheellistä havaintoaan ja jatkaa julmuuden ja pelon kierrettä.
* Pakoon vastuuta: Sen sijaan, että Victor joutuisi kohtaamaan tekojensa seuraukset, hän hylkää hirviön jättäen hänet selviytymään itsestään ja joutumaan vaaralliseksi syrjäytyneeksi. Hän asettaa oman emotionaalisen hyvinvointinsa etusijalle hirviön hyvinvoinnin sijaan, mikä korostaa entisestään tekopyhyyttään.
* Romanttinen idealismi: Victor kaipaa tietoa ja valtaa, mutta ei ota huomioon tieteellisten pyrkimystensä eettisiä vaikutuksia. Hänen romanttinen idealisminsa sokeuttaa hänet tekojensa mahdollisille seurauksille, mikä johtaa lopulta tragediaan.
On syytä huomata, että Victorin tekopyhyys ei ole aina tahallista. Häntä ohjaa usein pelko, syyllisyys ja epätoivoinen halu suojella itseään tekojensa seurauksilta. Tämä monimutkaisuus tekee hänestä kiehtovan ja moraalisesti moniselitteisen hahmon, ei suoraviivaisen tekopyhän.
Viime kädessä Victorin teot osoittavat hallitsemattomien kunnianhimojen vaarat ja valintojemme seurausten tunnustamisen tärkeyden. Hän on varoittava tarina siitä, kuinka loistavimmatkin mielet voivat joutua omien ilkeytymistensä takia eivätkä näe ihmisyyttä ympärillään olevissa.