Vaikka Shakespearea pidetään laajalti yhtenä suurimmista englanninkielisistä kirjailijoista, hänen teoksensa eivät ole vailla kritiikkiä. Tässä on muutamia yleisiä kritiikkiä, jota on esitetty Shakespearen näytelmiä vastaan:
1. Historiallisen tarkkuuden puute: Shakespeare otti usein vapauksia historiallisten tosiseikkojen suhteen sovittaakseen ne dramaattisiin kertomuksiinsa. Esimerkiksi näytelmässään "Richard III" hän esittää nimihenkilöä epämuodostuneina ja ilkeänä kyyräpäänä, kun taas historialliset tiedot viittaavat siihen, että hän oli itse asiassa normaalin näköinen.
2. Naisviha ja sukupuoliroolit: Jotkut kriitikot väittävät, että Shakespearen näytelmissä säilytetään naisvihallisia näkemyksiä ja stereotypioita, ja naishahmoja kuvataan usein heikkoina, alistuvaisina tai irrationaalisina. Esimerkiksi elokuvassa "The Taming of the Shrew" päähenkilö Petruchio käyttää ankaraa ja manipuloivaa taktiikkaa "kesyttääkseen" vaimonsa Katherinen.
3. Luonnekehityksen puute: Jotkut kriitikot uskovat, että Shakespearen hahmoilta puuttuu psykologista syvyyttä ja monimutkaisuutta, ja ne toimivat sen sijaan tiettyjen piirteiden tai arkkityyppien ilmentyminä. Esimerkiksi hahmoja, kuten Iago elokuvassa "Othello" ja Edmund elokuvassa "King Lear", pidetään usein yksiulotteisina roistoina ilman selkeitä motiiveja.
4. Luottamus sattumiin ja juonenkäänteisiin: Shakespearen näytelmät luottavat usein sattumuksiin, väärään identiteettiin ja muihin juonenkeinoihin viedäkseen tarinaa eteenpäin. Jotkut kriitikot väittävät, että nämä laitteet voivat olla epärealistisia ja heikentää juonen uskottavuutta.
5. Kielen ja retoriikan liiallinen käyttö: Shakespearen näytelmät ovat tunnettuja runollisesta kielestä ja retorisesta kukoistamisesta, mutta jotkut kriitikot väittävät, että tämä voi johtaa selkeyden ja saavutettavuuden puutteeseen nykyaikaiselle yleisölle. Tietyt kohdat voivat olla vaikeasti ymmärrettäviä, varsinkin niille, jotka eivät tunne Elisabetin aikakauden kieltä.
6. Teemat kosto ja väkivalta: Shakespearen näytelmissä tutkitaan usein koston ja väkivallan teemoja, joita jotkut kriitikot pitävät liioiteltuina tai aiheettomina. Esimerkiksi "Hamletissa" päähenkilön kostomatka johtaa kuoleman ja tuhon kierteeseen.
On tärkeää huomata, että näitä kritiikkiä ei pidä pitää Shakespearen teosten lopullisina tuomioina. Ne edustavat erilaisia näkökulmia, ja niitä tulisi tarkastella Shakespearen ajan ja kulttuuritaustan kontekstissa. Siitä huolimatta nämä kritiikit ovat edistäneet jatkuvaa keskustelua ja tulkintoja hänen näytelmistään, pitäen hänen työnsä merkityksellisenä ja tarkasteltavina jopa vuosisatoja hänen kuolemansa jälkeen.