Pohtiessaan tulevaisuuttaan Efren pohtii elämäänsä ja suhteitaan perheeseensä ja ystäviensä. Hänellä on syvä side isoäitiinsä, joka kertoo hänelle usein tarinoita kosmoksen laajuudesta, galaksien välisistä valovuosista ja siitä, kuinka tähtien elinikä on vain silmänräpäys ajan silmässä.
Efren ystävystyy nuorten kapinallisten ryhmän kanssa, jotka ovat pettyneitä korruptoituneeseen yhteiskuntaan, jossa he elävät. He osallistuvat protestitoimiin, kaipaavat muutosta ja parempaa tulevaisuutta.
Näiden kokemusten keskellä Efren kirjoittaa novellin, joka vangitsee maailmankaikkeuden kauneuden. Tarina on metafora hahmojen matkalle - itsensä löytämisestä, vapaudesta ja merkityksen etsimisestä näennäisesti äärettömässä ja monimutkaisessa maailmassa.
Novelli saa laajaa kiitosta, ja Efren toteuttaa unelmansa tulla kuuluisaksi kirjailijaksi. Hän kuitenkin ymmärtää, että maine ja menestys ovat ohikiitäviä verrattuna universumin valtavaan avaruuteen.
Lopulta Efren saa syvän ymmärryksen elämästä muistuttaen meitä paikastamme maailmankaikkeudessa sekä mielikuvituksen ja tarinoiden voimasta ihmisten yhdistämisessä ja galaksien välisten kuilujen kuromisessa.