Kirja alkaa Leo Tolstoin pohdiskelulla Jumalan olemuksesta ja rakkauden roolista ihmisen elämässä. Tolstoi väittää, että Jumala on olemukseltaan rakkaus ja että rakkaus on elämän korkein laki. Hän korostaa tämän rakkauden ilmentämisen tärkeyttä toimissamme ja suhteissamme.
Luku 2:Ensimmäinen käsky
Tolstoi tutkii ensimmäistä käskyä "Älä pidä muita jumalia minun rinnallani" ja tulkitsee sitä siten, että se asettaa rakkauden Jumalaan kaiken muun edelle. Hän asettaa vastakkain Jumalan rakkauden rakkauden maailmalliseen omaisuuteen, voimaan ja maineeseen korostaen tarvetta etsiä ensin rakkautta ja Jumalan valtakuntaa.
Luku 3:Toinen käsky
Tolstoi käsittelee toista käskyä "Älä tee itsellesi kaiverrettua kuvaa" ja liittää sen siihen, kuinka tärkeää on olla luomatta epäjumalia tai korvaamatta ulkopuolisia symboleja aitoa rakkautta ja antaumusta Jumalalle. Hän rohkaisee uskovia keskittymään sisäiseen palvontaan ja yhteyteen Jumalan kanssa.
Luku 4:Kolmas käsky
Tolstoi tarkastelee kolmatta käskyä "Älä ota Herran, Jumalasi nimeä turhaan" ja korostaa Jumalan nimen käytön merkitystä kunnioituksella ja aitoudella. Hän varoittaa tekopyhistä ja merkityksettömistä uskonnollisista käytännöistä, joista puuttuu todellista rakkautta ja vilpittömyyttä.
Luku 5:Neljäs käsky
Tutkiessaan neljättä käskyä "Muista lepopäivä ja pyhittää se", Tolstoi korostaa, kuinka tärkeää on ottaa aikaa hengelliseen pohdiskeluun, lepoon ja yhteydenpitoon Jumalaan. Hän rohkaisee uskovia näkemään sapatin henkilökohtaisen kasvun ja yhteydenpidon tilaisuutena sen sijaan, että he viettäisivät sitä vain velvollisuudesta.
Luku 6:Viides käsky
Tolstoi käsittelee viidennen käskyn "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" ja laajentaa sen merkitystä vanhempiensa kunnioittamisen lisäksi kattamaan kunnioituksen kaikkia ihmisiä ja elämämme auktoriteettihahmoja kohtaan. Hän korostaa, että todellinen kunnia kumpuaa rakkaudesta ja ymmärryksestä, että kaikki yksilöt ovat Jumalan heijastuksia.
Luku 7:Kuudes käsky
Sukeltaessaan kuudenteen käskyyn "Älä tapa" Tolstoi väittää, että käskyllä on kauaskantoisia seurauksia fyysisen murhan lisäksi. Hän tuomitsee kaikenlaisen vihan, vihan ja väkivallan ja korostaa, että rakkauden laki kieltää kaiken teon, joka vahingoittaa tai heikentää muiden elämää ja hyvinvointia.
Luku 8:Seitsemäs käsky
Tolstoi tutkii seitsemättä käskyä "Älä tee aviorikosta" ja tulkitsee sen kehotukseksi puhtauteen ja uskollisuuteen ihmissuhteissa. Hän korostaa avioliiton pyhyyttä, yksiavioisen rakkauden kauneutta ja naisten kunnioittamisen ja arvokkaan kohtelun tärkeyttä.
Luku 9:Kahdeksas käsky
Puhuessaan kahdeksannesta käskystä "Älä varasta" Tolstoi laajentaa sen merkityksen sisältämään paitsi aineellisen varkauden myös muiden hyväksikäytön ja manipuloinnin. Hän puolustaa rehellisyyttä, oikeudenmukaisuutta ja resurssien oikeudenmukaista jakamista ja korostaa rakkauden merkitystä ihmisten vuorovaikutuksen ohjaavana periaatteena.
Luku 10:Yhdeksäs käsky
Tolstoi analysoi yhdeksättä käskyä "Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi" ja korostaa totuuden ja nuhteettomuuden merkitystä sanoissamme ja teoissamme. Hän korostaa epärehellisyyden ja petoksen syövyttäviä vaikutuksia sekä henkilökohtaisissa suhteissa että yhteiskunnassa yleensä.
Luku 11:Kymmenes käsky
Tolstoi päättää kymmenen käskyn tarkastelun keskustelemalla kymmenennestä käskystä "Älä himoitse" ja sen vaikutuksista ihmisen haluun ja toteutumiseen. Hän väittää, että todellinen tyytyväisyys ei tule aineellisen omaisuuden hankkimisesta, vaan rakkauden, myötätunnon ja kiitollisuuden kasvattamisesta jo omistamistamme siunauksista.
Johtopäätös:Rakkaus on Jumala
Tolstoi päättää kirjansa toistamalla keskeisen sanomansa:Jumala on rakkaus, ja rakkaus on elämän perimmäinen laki. Hän rohkaisee lukijoita omaksumaan rakkauden ohjaavana voimana ajatuksissaan, sanoissaan ja teoissaan, mikä johtaa lopulta harmonisempaan ja tyydyttävämpään olemassaoloon sekä yksilöllisesti että kollektiivisesti.