2. Unet ja alitajunta: Sigmund Freudin inspiroima modernisti yhdisti unijaksoja, symboliikkaa ja surrealistisia kuvia tutkiakseen ihmisen psyyken piilotettuja syvyyksiä ja haastaakseen perinteiset todellisuuskäsitykset.
3. Sirpaloituneet kertomukset: Modernistit hylkäsivät usein lineaarisen tarinankerronta ja valitsivat sen sijaan hajanaiset ja hajanaiset kertomukset, jotka heijastavat alitajunnan hajanaista ja monimutkaista luonnetta.
4. Sisämonologi: Modernismin romaaneissa, kuten James Joycen "Ulysses", sisälsivät yksityiskohtaiset sisämonologit, joiden avulla lukijat pystyivät ymmärtämään hahmojen suodattamattomia ja monimutkaisia ajatuksia.
5. Irrationaalisen ja absurdin tutkiminen: Taiteilijat ja kirjailijat tutkivat irrationaalisuuden ja absurdiuden teemoja. Tämä on linjassa psykoanalyysin ajatusten kanssa ihmisen psyyken tiedostamattomista ja irrationaalisista osista.
6. Yksilöllisyyden painotus: Modernistiset teokset käsittelivät yksilöiden subjektiivisia kokemuksia ja käsityksiä kollektiivisen edelle, heijastaen Freudin keskittymistä yksilön psyykeen.
7. Psykologinen realismi: Kirjallisuus keskittyi psykologiseen realismiin analysoimalla hahmojen sisäisiä ajatuksia, tunteita ja motiiveja heijastaen psykoanalyyttistä tutkimusta.
8. Symbolismi ja metafora: Unet ja vapaat assosiaatiot saivat nykyaikaiset kirjailijat käyttämään symboliikkaa ja metaforia välittääkseen syviä psykologisia oivalluksia.
9. Myytti ja arkkityyppi: Modernistit tarkastelivat kollektiivista alitajuntaa ja hyödynsivät ihmiskokemuksen universaaleja malleja myyttien ja arkkityyppisten symbolien avulla.
10. Kumoukselliset ja kokeelliset muodot: Modernismi suosi kokeilua ja hylkäsi tavanomaisen rakenteen, mikä heijasti perinteisten ajattelu- ja ilmaisutapojen kritiikkiä, joka muistuttaa psykoanalyysin odotusten kumoamista.