Walt Whitemanin runossa, kun kuulin oppivan tähtitieteilijän, miltä luento saa puhujan tunteen?

Walt Whitmanin runon "When I Heard the Learn'd Astronomer" puhuja tuntee kunnioitusta ja ihmetystä tähtitieteilijän kuvaileman maailmankaikkeuden laajuuden suhteen, mutta myös merkityksettömyyden ja irtautumisen tunteen esille tulevista abstrakteista käsitteistä. Runo esittää kontrastin tieteellisen, rationaalisen maailmankaikkeuden näkemyksen ja emotionaalisen, inhimillisen reaktion välillä. Puhuja on tyrmistynyt tähtitieteilijän tiedosta ja kosmoksen laajuudesta, mutta samalla hän tuntee jonkinlaisen irtautumisen kaikesta, ikään kuin hän olisi vain tarkkailija eikä osallistuja. Tämä kunnioituksen ja vieraantumisen tunne saa puhujan lopulta poistumaan luennolta ja olemaan tekemisissä luonnon kanssa ja löytämään yhteyden ja merkityksen välittömän kokemuksen kautta abstraktin tiedon sijaan.