Abu Ben Adhemin tarina korostaa aidon ystävällisyyden ja anteliaisuuden tärkeyttä tunnustuksen tai ylistyksen etsimisen sijaan. Oppitunti on, että yksinkertaiset ja vaatimattomat hyväntekeväisyysteot, jotka tehdään puhtaasta sydämestä odottamatta mitään vastineeksi, ovat arvokkaimpia ja merkityksellisimpiä. Avaamalla sydämensä ja laajentamalla ystävällisyyttä runoilija osoittaa, kuinka siitä tulee sisäisen hyvyyden ulkoinen ilmentymä.