Tässä on joitain Shakespearen kielen tärkeimmistä piirteistä:
- Jambisen pentametrin käyttö: Tämä on eräänlainen runomittari, joka koostuu kymmenestä tavusta, painopisteen ollessa joka toisella tavulla.
- Kuvien ja metaforien käyttö: Shakespeare oli mestari käyttää kuvien ja metaforien luomiseen eläviä ja mieleenpainuvia kuvauksia.
- Sanan ja sanaleikin käyttö: Shakespeare käytti usein sanaleikkejä ja sanaleikkejä luodakseen huumoria ja lisätäkseen hahmoihinsa syvyyttä.
- Arkaaisten sanojen ja ilmausten käyttö: Shakespearen näytelmät on kirjoitettu 1500- ja 1600-luvun englannin kielellä, mikä voi vaikeuttaa nykyajan lukijan ymmärtämistä.
Shakespearen tyylille on ominaista sen rikkaus ja monimutkaisuus. Hän käyttää monenlaisia kirjallisia laitteita ja tekniikoita, mukaan lukien:
- Vihaus: Tämä on viittaus henkilöön, paikkaan tai tapahtumaan historiasta, kirjallisuudesta tai mytologiasta.
- Assonanssi: Tämä on vokaalien toistoa runosarjassa.
- Konsonanssi: Tämä on konsonanttiäänien toistoa runosarjassa.
- Hyperboli: Tämä on liioittelua.
- Metafora: Tämä on kahden asian vertailu, jotka eivät ole samanlaisia, mutta joilla on jotain yhteistä.
- Personointi: Tämä antaa inhimillisiä ominaisuuksia eläimelle, esineelle tai idealle.
Shakespearen teemat ovat universaaleja ja ajattomia. Hän tutkii sellaisia teemoja kuin rakkaus, menetys, pettäminen, kunnianhimo ja valta. Hänen hahmonsa ovat monimutkaisia ja hyvin kehittyneitä, ja ne edustavat usein ihmisen tilan eri puolia.
Shakespearen näytelmiä ja sonetteja on esitetty ja tutkittu vuosisatojen ajan, ja ihmiset nauttivat niistä edelleen kaikkialla maailmassa. Niitä pidetään yhtenä suurimmista koskaan kirjoitetuista kirjallisuuden teoksista.