Livings II
Lyhyempi kahdesta runosta, "Livings II", esittelee sarjan kuvia, jotka vangitsevat ohikiitäviä ihmiskokemuksen hetkiä. Runo alkaa rivillä "Kuolleita on ilmassa", mikä viittaa siihen, että kuoleman läsnäolo tunkeutuu elämäämme. Tätä seuraa joukko havaintoja:pariskunta tanssii, lapsi leikkii suihkulähteessä, mies lukee sanomalehteä. Nämä hetket ovat rinnakkain rappeutumisen ja kuolevaisuuden kuvien kanssa, kuten "kivet ovat kylmiä ja tähdet vanhoja".
Runon rakenne korostaa vastakohtaa elämän eloisuuden ja kuoleman väistämättömyyden välillä. Kolme ensimmäistä riviä luovat liikkeen ja elinvoimaisuuden tunteen, kun taas neljäs rivi lisää synkän sävyn. Tämä malli jatkuu koko runon ajan luoden jännitteen ihmisen olemassaolon lyhytaikaisen luonteen ja kuoleman pysyvän läsnäolon välille.
Livings III
"Livings III" on laajempi ja mietiskelevä runo, joka tutkii ihmisten ponnistelujen turhuutta ja ymmärryksemme rajoituksia. Se alkaa siitä, että puhuja tarkkailee ryhmää kentällä leikkiviä lapsia, joiden nauru ja ilo eroavat heitä ympäröivästä "tummasta puusta" ja "pysähdyksestä". Puhuja pohtii lasten viattomuutta ja heidän tietämättömyyttään kärsimyksestä ja pettymyksestä, joka heitä odottaa aikuisiässä.
Runo siirtyy sitten puhujan omiin kokemuksiin, erityisesti epäonnistuneisiin suhteisiin ja toteutumattomiin pyrkimyksiin. Puhuja ilmaisee pettymyksen ja katumuksen tunteen ja myöntää, että heidän elämänsä ei ole mennyt niin kuin he olivat toivoneet. Viimeinen säkeistö päättyy puhujan oivallukseen, että "ei ole paljon jäljellä".
"Livings III" -elokuvassa Larkin käyttää enemmän keskustelusävyä ja käyttää yksinkertaista, suoraa kieltä välittääkseen näkemyksensä ihmisen olemassaolosta. Runon rakenne on vähemmän hajanainen kuin "Livings II", ja se rakentaa yhtenäisen pohdinnan ja itsetutkiskelun kertomuksen.
Analyysi
Sekä "Livings II" että "Livings III" tutkivat teemoja kuolevaisuudesta, ajan kulumisesta ja ihmisen olemassaolon turhuudesta. Jokainen runo kuitenkin lähestyy näitä teemoja omalla tavallaan. "Livings II" esittelee sarjan vastakkaisia kuvia, jotka korostavat elämän ja kuoleman välistä jännitettä, kun taas "Livings III" ottaa kontemplatiivisemman lähestymistavan ja pohtii puhujan henkilökohtaisia kokemuksia ja pettymyksiä.
Larkinin kielenkäyttö ja kuvailu on myös huomionarvoista molemmissa runoissa. "Livings II" -elokuvassa hän käyttää elävää, aistillista kieltä luodakseen käsin kosketeltavan tunteen kuvaamistaan hetkistä. Sitä vastoin "Livings III" käyttää aliarvioitumpaa keskustelusävyä, jolloin puhujan ajatukset ja tunteet tulevat etualalle.
Kaiken kaikkiaan "Livings II" ja "Livings III" tarjoavat syvällisiä ja koskettavia meditaatioita ihmisen tilasta, esitellen Larkinin taitoa luoda ajatuksia herättävää ja emotionaalisesti kaikuvaa runoutta.