Tässä on joitain konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka rakkauden ja ajan teemaa kehitetään sonetissa:
* Runoilija aloittaa kuvaamalla häntä ympäröivässä maailmassa tapahtuneita muutoksia, kuten kukkien haalistumista ja vuodenaikojen vaihtelua. Nämä muutokset ovat metafora ajan kulumisesta, joka on jatkuva muistutus omasta kuolevaisuudestamme.
* Sitten runoilija asettaa nämä muutokset vastakkain rakkautensa pysyvyyden kanssa, joka pysyy vahvana kaikesta hänen ympärillään tapahtuvasta muutoksista huolimatta. Hän kirjoittaa:"Mutta sinun iankaikkinen kesäsi ei haalistu, / älä menetä hallussasi olevaa messua, / eikä Kuolema kerskaile, sinä lepäät hänen varjossaan." Tämä viittaa siihen, että runoilijan rakkaus on kuolemaa vahvempi ja kestää ikuisesti.
* Sonetti päättyy siihen, että runoilija ilmaisee uskovansa, että hänen rakkautensa kestää ikuisesti, vaikka hän ja hänen ystävänsä ovat molemmat kuolleet. Hän kirjoittaa:"Kun sinä kasvat iankaikkisissa riveissä, / niin kauan kuin ihmiset hengittävät tai silmät näkevät, / Eläköön tämä, ja tämä antaa sinulle elämän." Tämä viittaa siihen, että runoilijan rakkaus ikuistetaan hänen runouteensa ja jatkaa elämäänsä vielä kauan sen jälkeen, kun hän ja hänen ystävänsä ovat poissa.
Kaiken kaikkiaan Sonnet 32 on voimakas rakkauden ja ajan teeman tutkiminen. Se on kaunis ja liikuttava kunnianosoitus rakkauden voimalle ylittää ajan ja kuolevaisuuden rajat.