Oman nimensä lausuminen:
Vaikka yleisesti oletetaan, että Shakespearen sukunimi lausutaan nimellä "SHAKES-peare", on näyttöä siitä, että hän on saattanut lausua sen eri tavalla. Jotkut nykyaikaiset levyt viittaavat häneen nimillä "SHACK-sper" ja "SHACK-spear".
Sanakolikoiden teko:
Shakespeare tunnettiin laajasta sanavarastosta ja uusien sanojen ja lauseiden keksimisestä. Hän toi englannin kieleen yli 1 700 sanaa, joista monet ovat edelleen käytössä. Joitakin esimerkkejä ovat "riippuvuus", "makuuhuone" ja "muodikas".
Epäselvä syntaksi:
Shakespearen kirjoitustyyli sisälsi usein moniselitteisiä kielioppi- ja lauserakenteita. Tämä monimutkaisuus voi johtaa tekstin useisiin tulkintoihin, ja se on ollut tieteellisen analyysin ja keskustelun aiheena.
Ristipukeutumisroolit:
Shakespearen aikana naisia kiellettiin esiintymästä lavalla, joten miesnäyttelijät ottivat naisrooleja. Shakespearen näytelmissä on useita vahvoja naishahmoja, ja uskotaan, että hänen henkilökohtaiset kokemuksensa näissä rooleissa ovat saattaneet vaikuttaa hänen naiskuvauksiinsa.
Sonett 136:
Shakespearen sonetti 136 eroaa huomattavasti hänen muista soneteistaan löytyvistä perinteisistä romanttisista teemoista. Tässä sonetissa hän käsittelee avoimesti kirjoittajan ikääntymistä ja rappeutumista ja ilmaisee tunteen, joka on ristiriidassa tyypillisen rakkauden idealisoinnin kanssa.