1. Sosiaalinen satiiri: Fielding käytti romaanejaan satiirisoidakseen ylemmän luokan ja varakkaiden sosiaalisia normeja ja hulluuksia 1700-luvulla. Hän pilkkasi usein heidän teeskentelevää käyttäytymistään, turhamaisuutta, tekopyhyyttä ja pinnallisuuden tavoittelua.
2. Moraali ja hyve: Fielding tutki moraalikysymyksiä ja hyveen merkitystä. Hän asetti hyveelliset hahmot vastakkain niihin, jotka antautuvat kiusaukselle tai itsekkyydelle. Hänen kirjoituksensa korostivat usein omien tekojensa seurauksia ja korostivat ihmisten moraalisia valintoja elämässään.
3. Luokkarakenne ja sosiaalinen eriarvoisuus: Fielding valaisi aikansa jyrkkiä luokkajakoja. Hän antoi vivahteikkaan näkökulman rikkaiden ja alempien luokkien välisiin eroihin korostaen köyhien ahdinkoa ja heidän kohtaamiaan epäoikeudenmukaisuuksia.
4. Oikeusjärjestelmä: Entisenä lakimiehenä Fieldingillä oli syvällinen ymmärrys oikeusjärjestelmästä. Hän kritisoi usein sen tehottomuutta, korruptiota ja oikeusjärjestelmän puutteita, erityisesti suhteessa alempien luokkien epäoikeudenmukaiseen kohteluun.
5. Ihmisluonto: Fielding syventyi ihmisluonnon monimutkaisuuteen tutkiessaan teemoja, kuten ahneutta, kunnianhimoa, rakkautta sekä järjen ja intohimon välistä taistelua. Hänen hahmonsa osoittivat erilaisia inhimillisiä tunteita ja motiiveja.
6. Seikkailu ja epäonnellisuus: Fieldingin romaaneissa oli usein pikareskielementtejä, jotka kertovat hänen hahmojensa seikkailuista ja epäonnistumisista heidän navigoiessa eri sosiaalisten piireissä ja kokemassa erilaisia haasteita.
7. Naisten itsenäisyys ja voimaantuminen: Vaikka Fielding oli aikansa yhteiskunnallisten normien rajoittamia, hän esitti osan naishahmoistaan itsenäisinä ja kekseliäisinä yksilöinä haastaen perinteiset roolit, jotka naisille annettiin 1700-luvulla.
8. Poliittinen kommentti: Fieldingin teoksista löytyy hienovaraisia poliittisia kommentteja. Joskus hän satirisoi poliittisia hahmoja, kritisoi hallituksen politiikkaa ja korosti tavallisten kansalaisten taisteluja hallitsevan eliitin alaisina.
Romaaneissaan Henry Fielding yhdisti tarinankerronta yhteiskunnalliseen kommentointiin, nokkeluuteen, ironiaan ja realismiin kuvaaen tehokkaasti 1700-luvun yhteiskunnan monimutkaisuutta ja ihmisen tilaa.