> "Risto, minä sanon, koputa minua tälle portille,
Ja räppäile minua hyvin, tai koputan patepasteisi.
Grumio! Vaimoni, vaimoni! Eh! miksi et koputa?"
Grumio:
> "Hark, hark! Kuulen minstrelien soittavan.
Onko sinulla lupa maksaa velkasi?"
Petruchio:
> "Ai, missä on saalis? Kuinka paljon se tulee maksamaan?"
Grumio:
> "Miksi, yksi, kaksi, kolme ja puoli, mielestäni herra.
Etkö voi haistaa sikojen hajua?"
Petruchio:
> "Grumio, kello on nyt seitsemän."
Grumio:
> "Ai, herra, se on niin, ettet ole vielä koskenut lintuun.
Sinun haukkasi, mies! Sinun harrastuksesi!"
Petruchio:
> "Mene tai lähetä jalkamies ulos,
Ja pyydä meijerinaista tulemaan tänne pukemaan meitä."
Grumio:
> "Etkö kuule? Sirrah, jätä ho! Sinä vuori-ulkomaalainen! Mene ja pyydä meijerinaista pukemaan meitä."
Petruchio on turhautunut Grumioon, koska hän ei ole noudattanut hänen käskyjään, ja hän syyttää häntä siitä, että hän on kiinnostunut enemmän musiikin kuuntelusta ja sikojen haistamisesta kuin työstään. Grumio vastaa kysymällä Petruchiolta, voiko tämä "haistaa sikoja", mikä on tapa sanoa, että hän on tietoinen heidän tilanteensa epämiellyttävistä todellisuuksista. Petruchio käskee sitten Grumiota hakemaan meijerinaisen, jotta tämä voi valmistaa heidän aamiaisensa. Grumio ei vastaa, ja Petruchio syyttää häntä "vuoristomuukaiseksi", jota käytetään kuvaamaan tietämätöntä ja sivistymätöntä henkilöä.
Sanan "vaahtoinen" käyttö tässä kohdassa on merkittävää, koska se korostaa eroa Petruchion odotusten ja tilanteen todellisuuden välillä. Petruchio odottaa palvelijansa olevan nöyrä ja tottelevainen, mutta Grumio on enemmän kiinnostunut omista eduistaan. Tämä ristiriita odotusten ja todellisuuden välillä on näytelmän pääteema, ja se heijastuu sanan "vaahtoinen" käyttö kuvaamaan Grumion tyhjiä lupauksia.