Leskeksi jäänyt sielu, sydämeni ikuisesti taipuvainen.
Sukulaiseni ja mieheni makaavat nyt kylminä, vaivautuneina,
Mutta Romeo, rakkain poikani, hengitykseni jäi.
Oi, Romeo, rakkaani, iloni ja ylpeyteni,
Sinun menetyksesi on repinyt kaikki, mitä elän.
Nuorekas viehätys ja lempeä henkesi kirkas,
Nyt kuoleman ikuinen, julma yö himmentää.
Äidin tuska ei tunne rajoja,
Kun itken ja suren loputtomalla äänellä.
Poissaolosi jättää kuilun elämäämme,
Siellä missä nauru kerran kaikui, nyt hiljaisuus kukoistaa.
Oi julma kohtalo, miksi olet kohdannut tämän iskun?
Kaapatakseni pois toivoni, elämäni kirkas hehku.
Surussa vaeltelen päämäärättömästi, eksyneenä ja yksin,
Leskeksi jäänyt sydän, ikuisesti valitettava.
Saleissa, jotka kerran olivat täynnä iloisia hurrauksia,
Nyt kaikuu vain surua, kyyneleitä ja pelkoa.
Montaguet surevat jaloa perillisensä kuolemaa,
Tragedia, joka repii sielumme, itkumme.
Mutta tämän kivun läpi valon välähdys vielä paistaa,
Rakkautesi muisto, rakas poikani.
Rakkautesi Juliaa kohtaan, puhdas ja syvä,
Side, joka kestää ja tulee aina kaikumaan.
Unissani näen kasvosi, niin rakas,
Sinun naurusi, sinun armosi, joka karkottaa kaiken pelon.
Löydän lohtua ajatuksesta iankaikkisesta levostasi,
Taivaassa syleile ja löydä todellista siunausta.
Vaikka kyyneleet voivat virrata ja suru voi viipyä pitkään,
Sydämessäni valosi on ikuisesti vahva.
Lepää rauhassa, poikani, rakas lapseni,
Rakkauden syleilyssä, ikuisesti tahrattomana.