Näytelmän yhteydessä tämän lauseen puhuu hahmo Jaques, joka on pettynyt yhteiskuntaan ja on valinnut asumisen metsässä. Jaques löytää lohtua ja viisautta luonnosta ja uskoo, että luonto voi opettaa meille tärkeitä opetuksia elämästä ja moraalista.
Vertaamalla luontoa saarnoihin ja kirjoihin Shakespeare korostaa ajatusta, että tietoa ja ymmärrystä voi löytää odottamattomista paikoista ja että on oltava avoin oppimiselle kaikista lähteistä, myös luonnosta.