1. Suojelu ja hovikulttuuri:
Shakespearen näytelmäkirjailijan uraan vaikuttivat suuresti Elizabeth I:n ja Tudor-hovin holhous. Hänen näytelmänsä sisälsivät usein elementtejä, jotka vetosivat kuninkaallisen hovin intresseihin ja makuun, kuten monimutkainen kieli, historialliset viittaukset ja allegoriset kommentit poliittisista ja yhteiskunnallisista asioista.
2. Uskonnollinen ja poliittinen kuohunta:
Elisabet I:n valtakuntaa leimasivat uskonnolliset ristiriidat, joissa eri ryhmittymät kilpailivat vallasta. Katolisilla, protestanteilla ja puritaaneilla oli omat uskomukset ja käytännöt, jotka vaikuttivat sosiaaliseen dynamiikkaan, henkilökohtaisiin suhteisiin ja politiikkaan. Shakespearen näytelmät heijastivat usein tätä turbulenssia ja tutkivat uskonnollisia teemoja, kuten parannusta ja jumalallista oikeudenmukaisuutta, sekä poliittisen auktoriteetin luonnetta.
3. Sosiaalinen hierarkia:
Elisabetin yhteiskunta oli erittäin kerrostunut, ja siinä oli selkeä jako aateliston, aateliston ja tavallisten välillä. Shakespearen näytelmissä tutkittiin usein luokkasuhteiden dynamiikkaa, yhteiskunnallisen aseman monimutkaisuutta ja eri yhteiskuntaryhmien välisiä jännitteitä.
4. Sukupuoliroolit:
Elisabetin yhteiskunnassa sukupuoliroolit määriteltiin tiukasti, ja naisten odotettiin olevan alistuvia, siveitä ja tottelevaisia. Nämä sosiaaliset normit vaikuttivat Shakespearen naisten esittämiseen näytelmissään, mutta hän myös haastoi ja kumosi nämä odotukset joidenkin naishahmojensa kautta.
5. Kulttuurinen monimuotoisuus ja tutkiminen:
Shakespearen aikana kiinnostus tutkimiseen, löytöihin ja eri kulttuurien kohtaamisiin kasvoi. Tämä kiinnostus näkyi hänen näytelmissään, joissa esitettiin usein eksoottisia ympäristöjä, vieraita hahmoja ja eri sivilisaatioiden kohtaamisia.
6. Teatterin nousu:
Teatteri oli suosittu viihdemuoto Elisabetin aikakaudella, ja se houkutteli katsojia kaikista yhteiskuntaluokista. Shakespearen näytelmät kirjoitettiin nimenomaan teatteria varten, ja hän ymmärsi aikansa teatterikäytännöt ja mieltymykset luoden draamojaan mukaansatempaavalla juonella, huumorilla ja ikimuistoisella dialogilla.
7. Elisabetin kieli:
Englannin kieli Shakespearen aikana oli rikasta, eloisaa ja kehittyi nopeasti. Shakespearen kielen taitoon, kykyyn luoda eloisia kuvia sekä hänen uusien sanojen ja lauseiden keksimiseen vaikuttivat aikakauden kielellinen kehitys.
Kaiken kaikkiaan Shakespeareen vaikutti syvästi Elisabet-aikaisen Englannin kulttuurinen, sosiaalinen, poliittinen ja kielellinen maisema. Hänen näytelmänsä heijastavat ja tutkivat loistavasti aikansa arvoja, uskomuksia ja monimutkaisuutta.