1. Sukupolviyhteys:
"Abuelito Who" korostaa kertojan ja hänen isoisänsä välistä sukupolvien välistä yhteyttä korostaen kestävää perintöä ja viisautta, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Runo havainnollistaa tytön matkaa ymmärtää esi-isiensä juuria ja syviä emotionaalisia siteitä, joita hän tuntee isoisäänsä kohtaan.
2. Perinteiden säilyttäminen:
Cisneros käyttää "abueliton" symbolia kiteyttääkseen kulttuuriperinteiden, tarinoiden ja uskomusten säilyttämisen ja välittämisen. Kuvaamalla isoisän tarinoita ja niiden tuomaa lämpöä runo korostaa kulttuuriperinnön ja perheenjäseniä yhdistävien siteiden säilyttämisen tärkeyttä.
3. Kulttuuri-identiteetin hyväksyminen:
"Abueliton" ja hänen tarinoidensa tutkiminen toimii vertauskuvana oman kulttuuri-identiteetin omaksumiselle. Cisneros korostaa tytön kasvavaa itsetietoisuutta ja ylpeyttä perinnöstään korostaen perheen roolia kulttuuri-identiteetin muovaamisessa ja vaalimisessa.
4. Ketouttuneet elämät:
Runo kuvaa isoisän läsnäoloa kiinteänä osana perheen kudosta. Hänen elämänsä ja kokemuksensa kietoutuvat hänen tyttärentyttärensä kokemuksiin, mikä osoittaa, kuinka yksilöiden elämä yhdistyy perheyksikössä ja muokkaa toistensa itsetuntoa.
5. Ymmärryksen kehittyminen:
Runon edetessä kertojan käsitys isoisästä kehittyy myyttisestä hahmosta realistisempaan ja inhimillisempään ymmärrykseen. Tämä heijastaa kasvamisprosessia ja ihmissuhteiden monimutkaisuuden tunnistamista, samalla kun vaalimme yhteyttä läheisiisi.
Kaiken kaikkiaan Sandra Cisnerosin "Abuelito Who" korostaa perhesiteen, kulttuuriperinnön ja itsensä löytämisen merkitystä. Se tutkii esivanhempien ja perheenjäsenten pysyvää vaikutusta yksilön identiteettiin ja kehitykseen ja tarjoaa koskettavan pohdiskelun perheen olemuksesta ja paikasta siinä.