Halen traaginen virhe on hänen kyvyttömyys kyseenalaistaa uskomuksiaan tai pohtia vaihtoehtoisia näkökulmia. Noituuden hävittämistehtävästään hän kuluttaa niin paljon, että hän ei ymmärrä tekojensa ja aiheuttamansa kärsimyksen moraalisia seurauksia. Halen hahmo ilmentää sokean uskon ja tietylle ideologialle perääntymättömän omistautumisen vaaroja. Miller käyttää häntä tutkiakseen vaaroja, jotka johtuvat siitä, että uskonnollinen kiihko syrjäyttää terveen järjen ja myötätunnon, ja korostaa, että jopa hyvää tarkoittavista yksilöistä voi tulla sorron välineitä.
Tapahtumien edetessä Hale käy läpi asteittaista muutosta. Hän alkaa kyseenalaistaa omaa tuomiotaan ja syytettyjä noitia vastaan esitettyjen todisteiden pätevyyttä. Hänen kasvunsa ja itsetietoisuutensa tulevat kuitenkin liian myöhään estääkseen traagisia tapahtumia, jotka hänen alkuperäisen innostuksensa käynnistivät. Millerin luonnehdinta pastori Halesta toimii varoittavana tarinana omavanhurskauden vaaroista sekä kriittisen ajattelun ja itsereflektiivin tärkeydestä.