Shaw'n kirjoitustyyliä kuvataan usein keskustelulliseksi, koska se jäljittelee puheen luonnollista kulkua. Tämä näkyy hänen tavastaan käyttää lyhyitä lauseita, yksinkertaista kieltä ja puhekielisiä ilmaisuja. Esimerkiksi näytelmässä "Pygmalion" Eliza Doolittle sanoo:"Ei todennäköistä!" Tämä linja ei olisi sopimaton arkipuheessa, ja se auttaa luomaan näytelmään realismia.
Humoristinen
Shaw oli huumorin mestari, ja hänen kirjoituksensa on täynnä nokkelaa yksiviivaisuutta ja fiksuja havaintoja. Esimerkiksi näytelmässä "Man and Superman" Tanner sanoo:"Ainoa täysin epäitsekäs ihminen on kuollut." Tämä linja on sekä hauska että ajatuksia herättävä, ja se auttaa pitämään yleisön mukana näytelmässä.
Kriittinen
Shaw oli yhteiskuntakriitikko, ja hänen kirjoituksensa heijastelee usein hänen näkemyksiään yhteiskunnasta. Esimerkiksi näytelmässä "Majuri Barbara" hän arvostelee Pelastusarmeijaa sen tekopyhyydestä. Tämä kritiikki näkyy hänen tavassaan kuvata Barbaran ja Undershaftin hahmoja. Barbara on naiivi idealisti, joka uskoo, että Pelastusarmeija tekee hyvää työtä, kun taas Undershaft on häikäilemätön liikemies, joka hyötyy asekaupasta. Näiden hahmojen kautta Shaw näyttää ihanteen ja todellisen kontrastin ja haastaa katsojan pohtimaan kirkon roolia yhteiskunnassa.
Retorinen
Shaw oli taitava puhuja, ja hänen kirjoituksessaan on usein retorinen laatu. Esimerkiksi näytelmässä "Caesar ja Cleopatra" Cleopatra sanoo:"Minulle ei luennoida. Olen kuningatar." Tämä linja on vahva osoitus Kleopatran auktoriteetista, ja se auttaa luomaan näytelmään draamaa.