Kaanonin käsite ei ole staattinen, vaan se kehittyy ajan myötä, kun uusia teoksia syntyy ja toiset jäävät epäselväksi. Siihen voivat vaikuttaa monet tekijät, mukaan lukien kulttuuriset, poliittiset ja sosiaaliset arvot sekä kriitikkojen, tutkijoiden ja lukijoiden mielipiteet. Tämän seurauksena kaanoni voi vaihdella yhteiskunnasta tai ryhmästä toiseen, ja eri mailla ja kulttuureissa voi olla omat ainutlaatuiset kanoninsa.
Jotkut kanoniseen kirjallisuuteen usein yhdistetyt ominaisuudet ovat:
* Korkea kirjallinen laatu ja taiteelliset ansiot.
* Merkittävä vaikutus kirjallisuuden ja kulttuurin kehitykseen.
* Kriitikoiden ja lukijoiden laaja tunnustus ja arvostus.
* Pysyvä vaikutus seuraaviin kirjailijoiden ja taiteilijoiden sukupolviin.
Esimerkkejä kanonisesta kirjallisuudesta ovat:
* William Shakespearen teokset englanninkielisessä kirjallisuudessa.
* Fjodor Dostojevskin romaanit venäläisessä kirjallisuudessa.
* Li Bain runot kiinalaisessa kirjallisuudessa.
* Homeroksen eepos kreikkalaisessa kirjallisuudessa.
* Sofokleen näytelmät kreikkalaisessa kirjallisuudessa.
Kanonisen kirjallisuuden tutkimista pidetään tärkeänä useista syistä. Se tarjoaa perustan tietyn kulttuurin kirjallisen perinnön ja perinteiden ymmärtämiselle. Se paljastaa lukijat monenlaisille kirjallisille tyyleille, tekniikoille ja teemoille, mikä edistää heidän kirjallisuuden arvostusta ja kriittistä ajattelua. Lisäksi kanonisten teosten tutkiminen voi auttaa lukijoita kehittämään laajempaa näkökulmaa ihmisten kokemuksiin ja ympäröivään maailmaan.